Syksy piirtää talojen ääriviivat vahvoiksi,
värit sakenevat,
aika tiivistyy.
Minä yritän pakkautua keski-ikään,
hankkia latureita, takkeja, sohvia, maaleja, kaukosäätimiä,
samanvärisiä kuppeja
ja käyttää niitä.
Yritän olla olematta levoton,
ravistamatta lehtiä puista.
Vähän pisaroi,
raskaita harmaita,
sielu sakenee,
kun se pysähtyy,
Haluan lentää,
haluan huutaa.
Jossakin kaikuu,
vaikken oikeasti huuda.
torstai 9. lokakuuta 2014
maanantai 6. lokakuuta 2014
Halaus
Ihan pienen hetken saan
aamulla,
unen jälkeen,
ajatuksissa.
Kahvi ei vielä tipu,
mutta lehti kolahtaa,
leipäpussi rapisee,
lapsi kokkaa.
Tällä kertaa lapsen hymyn voi melkein kuulla,
askelissa keveys.
Kiedon peittoja tiukemmin,
laitan silmät kiinni,
pikamatka,
äkkiä olen poissa.
Onneksi on ajatus,
tässä ja nyt.
Voi kun saisin pitää muistini aina,
tämän muistin.
Keltainen aamu,
ei tuulen häivää.
Sinivalkoinen bussi odottaa liikennevaloissa.
Minä myös,
odotan taas.
aamulla,
unen jälkeen,
ajatuksissa.
Kahvi ei vielä tipu,
mutta lehti kolahtaa,
leipäpussi rapisee,
lapsi kokkaa.
Tällä kertaa lapsen hymyn voi melkein kuulla,
askelissa keveys.
Kiedon peittoja tiukemmin,
laitan silmät kiinni,
pikamatka,
äkkiä olen poissa.
Onneksi on ajatus,
tässä ja nyt.
Voi kun saisin pitää muistini aina,
tämän muistin.
Keltainen aamu,
ei tuulen häivää.
Sinivalkoinen bussi odottaa liikennevaloissa.
Minä myös,
odotan taas.
Kaurapuuron syömisen taito
Pieni sydän musertuu,
rakkaus murenee,
hapertuu,
leijaa,
oliko sitä ollenkaan?
Vaikka kuinka sanon,
että rakkaus on ainoa asia maailmassa,
joka lisääntyy,
kun sitä jakaa,
se taistelee luopumista,
menee metsään asumaan,
kiukkuaa ja uhmaa,
on aikuista,
prinsessaa ja valtiatarta
ja vain halaus siihen auttaa.
Voi turhuuden turhuus,
miten aika mutkittelee itseään solmuun.
Mitä on kaurapuuron syöminen ja pipon päähän laitto?
Jakamista pakon alla,
luottamuksen vastaan harausta?
- Ketään en tarvitse.
Ainakaan puoleen minuuttiin.
rakkaus murenee,
hapertuu,
leijaa,
oliko sitä ollenkaan?
Vaikka kuinka sanon,
että rakkaus on ainoa asia maailmassa,
joka lisääntyy,
kun sitä jakaa,
se taistelee luopumista,
menee metsään asumaan,
kiukkuaa ja uhmaa,
on aikuista,
prinsessaa ja valtiatarta
ja vain halaus siihen auttaa.
Voi turhuuden turhuus,
miten aika mutkittelee itseään solmuun.
Mitä on kaurapuuron syöminen ja pipon päähän laitto?
Jakamista pakon alla,
luottamuksen vastaan harausta?
- Ketään en tarvitse.
Ainakaan puoleen minuuttiin.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Sarvi
Lumi voisi jo peittää epäkohdat,
hillittömyyden, viallisuuden.
Koko elämä mennyt hillitsemisen oppimiseen
ja lopputulos on sama kuin se,
hillittömyyden, viallisuuden.
Koko elämä mennyt hillitsemisen oppimiseen
ja lopputulos on sama kuin se,
mistä lähdettiin.
Missä meni vikaan?
Hillittömyyden hillitseminen ei vaan suju,
Kauneuden kaipuu kärventää sulkia,
noita-akkana vaellan.
Pilaan yksinkertaisuuden
tekemällä liikaa,
aina vaan liikaa.
Missä meni vikaan?
Hillittömyyden hillitseminen ei vaan suju,
vaikka istun sen päällä,
sidon patteriin,
tuhoan, alistan, väsytän.
Liikaa työtä
ja liikaa muuta hillittävää.
Ja aina se jostakin putkahtaa esiin.
Kauneuden kaipuu kärventää sulkia,
noita-akkana vaellan.
Pilaan yksinkertaisuuden
tekemällä liikaa,
aina vaan liikaa.
Kirottu sarvi.
maanantai 22. syyskuuta 2014
Hamsteri
Vaikka kuinka vanhenen
ja kohta kaikessa on remppaa,
pitää joka päivä muistaa hillitä,
säätää liekkiä pienemmälle,
muistuttaa,
että tee kaikkea vähemmän,
hengitä.
Ja minä vain huudan joka suuntaan,
juoksen kovempaa,
vaikka takajalka rispaa
ja kengissä oli reikiä jo vuosi sitten.
Minä en nuorene,
minä vanhenen.
Miksi se ei tule tajuntaan?
Miksi nämä solut eivät opi?
Mikä on, että minä ahmaisen edelleen koko parsinneulan,
lupaan parantaa koko sairaalan,
otan koppeja elämäntavoista,
usutan muitakin matkaan.
Ja kun puran puran pipoja ja villapaitoja,
luovun niistä yksi kerrallaan,
olen kuin hamsteri ilman juoksupyörää,
pysähdysahdistuksessa,
häpeällinen,
taas tuli tehtyä janottua liikaa.
Eteerisyys unikuvissa,
kauneus litistyneenä pelottavan peilin alle,
teot kohtuuttomia.
Koko minuus tyhjenee jokaisella deletellä.
(Arjen sankari.)
Vielä jää kuitenkin mekaniikka,
joka kiehuu polttaa pakkautuu,
pyörittää tyhjää.
Myyn kesän, aistiharhan ja matkailuauton,
liput sirkuksiin,
reikäiset kengät,
lukukirjan, kauppalistan, kaikki lukuisat kotini.
Kuka ostaa?
ja kohta kaikessa on remppaa,
pitää joka päivä muistaa hillitä,
säätää liekkiä pienemmälle,
muistuttaa,
että tee kaikkea vähemmän,
hengitä.
Ja minä vain huudan joka suuntaan,
juoksen kovempaa,
vaikka takajalka rispaa
ja kengissä oli reikiä jo vuosi sitten.
Minä en nuorene,
minä vanhenen.
Miksi se ei tule tajuntaan?
Miksi nämä solut eivät opi?
Mikä on, että minä ahmaisen edelleen koko parsinneulan,
lupaan parantaa koko sairaalan,
otan koppeja elämäntavoista,
usutan muitakin matkaan.
Ja kun puran puran pipoja ja villapaitoja,
luovun niistä yksi kerrallaan,
olen kuin hamsteri ilman juoksupyörää,
pysähdysahdistuksessa,
häpeällinen,
taas tuli tehtyä janottua liikaa.
Eteerisyys unikuvissa,
kauneus litistyneenä pelottavan peilin alle,
teot kohtuuttomia.
Koko minuus tyhjenee jokaisella deletellä.
(Arjen sankari.)
Vielä jää kuitenkin mekaniikka,
joka kiehuu polttaa pakkautuu,
pyörittää tyhjää.
Myyn kesän, aistiharhan ja matkailuauton,
liput sirkuksiin,
reikäiset kengät,
lukukirjan, kauppalistan, kaikki lukuisat kotini.
Kuka ostaa?
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Hyvää yötä
Lähellä ja kaukana kohtaavat toisensa.
Että se on,
me tässä ja nyt
me tässä ja nyt
ja se riittää.
Lepään sinussa
ja sinusta tulee minulle uni.
maanantai 15. syyskuuta 2014
Syksyn värit laskeutuvat yllemme
Jos lopultakin löysin ajalle värin,
en haluaisi sitä heti hukata
loppumattomiin kalenterimerkintöihin
ja täyttymättömiin toisiin odotuksiin.
Sanoilla uudet merkitykset,
puhdas sisältö,
en ole niitä ennen käyttänytkään,
sanojen kopioita vain
- jos niitäkään.
Syksyn värit laskeutuvat yllemme,
värittävät meidän syksymme,
meidän kohtaamisemme,
meidän lyhtymme.
Näistä sävyistä en tiennyt,
ehkä näkökyky aukeaa vasta
ajan täytyttyä,
ihmisen syksyssä.
en haluaisi sitä heti hukata
loppumattomiin kalenterimerkintöihin
ja täyttymättömiin toisiin odotuksiin.
Sanoilla uudet merkitykset,
puhdas sisältö,
en ole niitä ennen käyttänytkään,
sanojen kopioita vain
- jos niitäkään.
Syksyn värit laskeutuvat yllemme,
värittävät meidän syksymme,
meidän kohtaamisemme,
meidän lyhtymme.
Näistä sävyistä en tiennyt,
ehkä näkökyky aukeaa vasta
ajan täytyttyä,
ihmisen syksyssä.
maanantai 8. syyskuuta 2014
Vieläkö hymyilet?
Vieläkö hymyilet?
Olen vuori,
olen kivi,
olen rajaton peruskallio.
Minut saa jos ottaa,
mutta rukoilemalla en tule.
Rakastan,
mutta vahingoittaa en halua,
Tuhkasta haihdun yötaivaaseen.
Olen liekki,
olen tanssi,
olen laulu,
painan nolla kilogrammaa.
Vieläkö sinä hymyilet,
kun minä olen?
Mihinkään en katoa,
jos sallit minun olla,
mutta jos olen väärä
tai en riitä,
juoksuhiekkaa vain.
Olen vuori,
olen kivi,
olen rajaton peruskallio.
Minut saa jos ottaa,
mutta rukoilemalla en tule.
Rakastan,
mutta vahingoittaa en halua,
Tuhkasta haihdun yötaivaaseen.
Olen liekki,
olen tanssi,
olen laulu,
painan nolla kilogrammaa.
Vieläkö sinä hymyilet,
kun minä olen?
Mihinkään en katoa,
jos sallit minun olla,
mutta jos olen väärä
tai en riitä,
juoksuhiekkaa vain.
torstai 4. syyskuuta 2014
Jätin takin naulaan
Yritän pitkittää tätä kesää,
en suostu sukkahousuihin.
Jätin takin naulaan,
sovitin sitä,
mutta vielä se jäi.
mutta vielä se jäi.
Vesihöyry härmistyy auton ikkunoissa
nauraa minulle,
kun kyyditsen sen pois laskemalla ikkunat,
vapautan ystäväni tuulilasinpyyhkijät viuhumaan,
vielä en skrapaa.
vapautan ystäväni tuulilasinpyyhkijät viuhumaan,
vielä en skrapaa.
Minulla on vielä kesä.
Laitoin kuitenkin penkinlämmittimen,
se ei hidasta venytystä,
kun istun lyhythihasillani
ja ajan pitkin kesää.
kun istun lyhythihasillani
ja ajan pitkin kesää.
Tuhatvuotias
Eihän tässä varaa olisi kiirehtiä aikaa,
mutta odotus ahnehtii minuutteja
ja työviikko tuntuu pitemmältä kuin ennen.
Onko niin, että odottavan aika vähintäänkin kaksinkertaistuu?
Minusta on tulossa tuhatvuotias.
mutta odotus ahnehtii minuutteja
ja työviikko tuntuu pitemmältä kuin ennen.
Onko niin, että odottavan aika vähintäänkin kaksinkertaistuu?
Minusta on tulossa tuhatvuotias.
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Kesän jälki
Oranssi ja harmaa hämäröivät
ja yön tulo putoaa kengille,
on alkusyksyn ilta.
Ihossa kesän jälki,
vaaleana tummana,
läsnäolon muisto.
Omenat ja
vaniljakastikkeen tuoksu tässä
ja minä yritän haluta niitä,
mutta todellisuudessa ajatukseni ovat kaukana
vaniljakastikkeesta.
ja yön tulo putoaa kengille,
on alkusyksyn ilta.
Ihossa kesän jälki,
vaaleana tummana,
läsnäolon muisto.
Omenat ja
vaniljakastikkeen tuoksu tässä
ja minä yritän haluta niitä,
mutta todellisuudessa ajatukseni ovat kaukana
vaniljakastikkeesta.
Kurottelua
Olisihan se ihanaa olla samanlainen kuin kaikki muut,
keskiarvo,
havaitsemattomiin huvennut,
ei kivun tarttumapintaa ollenkaan.
Olisi äiti isä sisko veli,
kerrostalokolmio,
samanlaisen ruokahalu kuin kaikilla
ja täsmälleen samat vaatteet.
Varmuus siitä,
että kaikki vain jatkuu ja jatkuu
samana.
on säännölliset säännöt,
tuttuus,
toistojen jono.
Kotona kodin tuolla puolen,
kurottelemassa.
Voi lapsi,
ei ehkä ole sattumaa,
että tiemme kohtasivat.
keskiarvo,
havaitsemattomiin huvennut,
ei kivun tarttumapintaa ollenkaan.
Olisi äiti isä sisko veli,
kerrostalokolmio,
samanlaisen ruokahalu kuin kaikilla
ja täsmälleen samat vaatteet.
Varmuus siitä,
että kaikki vain jatkuu ja jatkuu
samana.
on säännölliset säännöt,
tuttuus,
toistojen jono.
Kotona kodin tuolla puolen,
kurottelemassa.
Voi lapsi,
ei ehkä ole sattumaa,
että tiemme kohtasivat.
Saarella
Yksikään vene ei tule.
Tuuli ohittaa.
Sen vaan vaistoaa,
kuin ison jääkaapin ovi aukeaisi,
vihainen katse,
tervehtimättömyys,
hidas torjunta.
Jotain olen kai tehnyt ollut elänyt?
Ja minä kuulin karheasta kirjelmästä,
havaitsen kivettyneet selät,
huomaan jalanjäljen takkini selkämyksessä
ja ihmettelen,
mikä rikokseni on.
Se että kaikki kelpaa,
kaiken jakaa,
se ei riitä.
Tuuli ohittaa.
Sen vaan vaistoaa,
kuin ison jääkaapin ovi aukeaisi,
vihainen katse,
tervehtimättömyys,
hidas torjunta.
Jotain olen kai tehnyt ollut elänyt?
Ja minä kuulin karheasta kirjelmästä,
havaitsen kivettyneet selät,
huomaan jalanjäljen takkini selkämyksessä
ja ihmettelen,
mikä rikokseni on.
Se että kaikki kelpaa,
kaiken jakaa,
se ei riitä.
torstai 28. elokuuta 2014
Carmolis
Operettihelmat väristen
juhlin nuhan tuloa marjateellä.
Yskä vetää mielen mukaansa
apteekki keikkuu kotimatkan varrella.
Nyt en kerkeä,
nyt en halua,
tulee kesä,
tulee juhla,
työviikon loppuun.
Nujerrus kaikin keinoin,
älä tule!
juhlin nuhan tuloa marjateellä.
Yskä vetää mielen mukaansa
apteekki keikkuu kotimatkan varrella.
Nyt en kerkeä,
nyt en halua,
tulee kesä,
tulee juhla,
työviikon loppuun.
Nujerrus kaikin keinoin,
älä tule!
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Tassunpainallus
En varasta
ja sade kimaltelee rotvallinreunassa
punaisen pakettiauton takapellissä.
Sateen muisto
valaisee kadun kuin kevät,
heijastaa silmiini sumun,
jonka läpi pääsee vaivatta.
Pisara läikähtää
ja hermoratojen säkenöintiä ei voi estää
- kuvien sarja,
joka muistossa pikkuriikkinen kimallus.
Tämän aamun huomisen ylihuomisen alkujuuri.
Enää kaksi yötä.
tiistai 26. elokuuta 2014
Ketut
Niitä tuli kellarinovista,
lankoja pitkin matelemalla,
ne söivät kivetkin kynnysmaton alta,
ne murisivat vihaisesti kun häädin niitä pois luudalla.
Ne laukkasivat pitkin sänkipeltoa,
tekivät ympyrän ympärilleni,
vaikka minä kävelin ihan hitaasti
ja yritin olla välittämättä.
Ne uikuttivat perään.
Ne halusivat lihaa,
jäätelöä,
herkkuhyytelöä,
oman vatsansa täyteen.
lankoja pitkin matelemalla,
ne söivät kivetkin kynnysmaton alta,
ne murisivat vihaisesti kun häädin niitä pois luudalla.
Ne laukkasivat pitkin sänkipeltoa,
tekivät ympyrän ympärilleni,
vaikka minä kävelin ihan hitaasti
ja yritin olla välittämättä.
Ne uikuttivat perään.
Ne halusivat lihaa,
jäätelöä,
herkkuhyytelöä,
oman vatsansa täyteen.
perjantai 22. elokuuta 2014
Sadetta etsin
Silmäripsien varjon verran
voin asioihin vaikuttaa.
Ja riittämättömyys huutelee minulle herjauksia:
"Aikavammainen!
Julkisivu kaipaa remonttia!
Maalaa vähän!"
Ja silmäripsien varjon verran
muutan kaiken.
Se riittää.
Niitä varjoja tulee joka päivä lisää,
ja ja joka päivä on yksi ammottava musta aukko vähemmän,
yksi kerrallaan
häivähdys uudesta varjosta,
odotetusta.
Varjoissa uin,
sadetta etsin,
aina joskus ne tulevat luo,
kun kutsun,
hetket.
voin asioihin vaikuttaa.
Ja riittämättömyys huutelee minulle herjauksia:
"Aikavammainen!
Julkisivu kaipaa remonttia!
Maalaa vähän!"
Ja silmäripsien varjon verran
muutan kaiken.
Se riittää.
Niitä varjoja tulee joka päivä lisää,
ja ja joka päivä on yksi ammottava musta aukko vähemmän,
yksi kerrallaan
häivähdys uudesta varjosta,
odotetusta.
Varjoissa uin,
sadetta etsin,
aina joskus ne tulevat luo,
kun kutsun,
hetket.
torstai 21. elokuuta 2014
Loppumaton
Erillisyyden aave kalpenee ja haihtuu,
usva lakoaa.
Vastaan tulee iso urohirvi,
joka kohottaa minut sarvilleen kuin kruunun.
Se hirvi ei matele,
ei pyydä.
Muistan kaukaa kotkat,
jotka roikkuivat puhelinlangoilla,
avokonttin ristiinnaulittu lammas
- kaukana takanapäin,
vapautettuna,
minä.
Ja minä putosin aavikoiden hiekkaan,
meren suolaan,
valaisin auringon,
keräsin kuun siruja,
ja katsoin kuvajaista syksyn järvestä,
joka syttyi palamaan.
Tuhosin kaiken, mihin koskin,
ja sen sietäminen ei ollut helppoa.
Otin vastaan puhelut viestit,
joiden välityksellä sain tietää vikani
ne joita oli,
ja ne,
joita ei ollut.
Puhelin soi,
ja sydän pysähtyi.
Taas.
Kun rypyt oikenivat,
sulat suoristuivat lysystä,
olin edelleen sama.
Säkeet on salattava,
sielu, rehellisyys kahlittava.
Niiltä.
Ja pitkään minun piti odottaa,
että tuli hirvi,
kesytön.
Sillä hetkellä loppui minun tarinani,
meidän tarinamme alkoi.
usva lakoaa.
Vastaan tulee iso urohirvi,
joka kohottaa minut sarvilleen kuin kruunun.
Se hirvi ei matele,
ei pyydä.
Muistan kaukaa kotkat,
jotka roikkuivat puhelinlangoilla,
avokonttin ristiinnaulittu lammas
- kaukana takanapäin,
vapautettuna,
minä.
Ja minä putosin aavikoiden hiekkaan,
meren suolaan,
valaisin auringon,
keräsin kuun siruja,
ja katsoin kuvajaista syksyn järvestä,
joka syttyi palamaan.
Tuhosin kaiken, mihin koskin,
ja sen sietäminen ei ollut helppoa.
Otin vastaan puhelut viestit,
joiden välityksellä sain tietää vikani
ne joita oli,
ja ne,
joita ei ollut.
Puhelin soi,
ja sydän pysähtyi.
Taas.
Kun rypyt oikenivat,
sulat suoristuivat lysystä,
olin edelleen sama.
Säkeet on salattava,
sielu, rehellisyys kahlittava.
Niiltä.
Ja pitkään minun piti odottaa,
että tuli hirvi,
kesytön.
Sillä hetkellä loppui minun tarinani,
meidän tarinamme alkoi.
Tunnisteet:
hyväksyntä,
kohtaaminen,
kuvitelma,
parantuminen,
pitkään
Hyökkäys
Minä tiedän, että se voi tapahtua uudelleen,
voin tehdä sen,
vahingoittaa.
Voin olla taas auki,
jos en ole varovainen,
jos en yhtään sulje.
Sellaisia voi edelleen tulla,
joita vedän puoleeni,
jotka romahdutan,
joille olen vahingollinen.
Edelleen.
Mutta mitään en toivo niin paljon,
kuin että saisin olla rauhassa auki
yhdelle
ja haluta sitä.
voin tehdä sen,
vahingoittaa.
Voin olla taas auki,
jos en ole varovainen,
jos en yhtään sulje.
Sellaisia voi edelleen tulla,
joita vedän puoleeni,
jotka romahdutan,
joille olen vahingollinen.
Edelleen.
Mutta mitään en toivo niin paljon,
kuin että saisin olla rauhassa auki
yhdelle
ja haluta sitä.
tiistai 19. elokuuta 2014
Ajatuksen näkyvyydestä
Uskalias ajatus.
Pyöritän.
En halua sanoa puhua mitään.
Kätken.
Minä tiedän.
En kerro.
Ja kaikki tietävät silti.
Joskus jää sulaa yllättäen
On erilaista herätä aamuun
jos tietää,
että odotan,
en väistä.
On erilaista olla,
kun tuntuu siltä,
että aika on läsnä,
eikä juokse karkuun,
kun yritän sitä tavoitella.
Sallin sen jopa pysähtyä.
On erilaista tuntea jotakin,
kuin aurinko lämmittäisi ihoani kaiken aikaa,
se ei mene pois.
Joskus jää vain sulaa,
kiven hengitys tihenee,
kaikki on toisin
ja vastarinta kadonnut,
kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
On erilaista herätä aamuun,
ihan kuin joku sanoisi, voit olla rauhassa,
kaikki on.
jos tietää,
että odotan,
en väistä.
On erilaista olla,
kun tuntuu siltä,
että aika on läsnä,
eikä juokse karkuun,
kun yritän sitä tavoitella.
Sallin sen jopa pysähtyä.
On erilaista tuntea jotakin,
kuin aurinko lämmittäisi ihoani kaiken aikaa,
se ei mene pois.
Joskus jää vain sulaa,
kiven hengitys tihenee,
kaikki on toisin
ja vastarinta kadonnut,
kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
On erilaista herätä aamuun,
ihan kuin joku sanoisi, voit olla rauhassa,
kaikki on.
maanantai 18. elokuuta 2014
Mitä tapahtui?
Äkkiä tulee tietoisuus:
Tässä se on.
Kaikki loksahtaa paikalleen,
aika pysähtyy.
Mennyt ja tuleva kohtaavat,
mutteivät tuhoa toisiaan.
Yksinkertaista.
Ja hymyjen muurit murtuvat,
ovet avautuvat hiljaa, huomaamatta.
Suljetun paikan kammo on poissa.
Mitä tapahtui?
perjantai 15. elokuuta 2014
Arkana kuljen
Kuin en olisi koskaan lentänyt,
räpiköin pienillä siivilläni.
Ne eivät ole kasvaneet vielä.
Odotan tähdenlentoa,
jotta voisin toivoa,
nyt en uskalla toivoakaan vielä
- ja mitä toivoisin, en tiedä?
räpiköin pienillä siivilläni.
Ne eivät ole kasvaneet vielä.
Odotan tähdenlentoa,
jotta voisin toivoa,
nyt en uskalla toivoakaan vielä
- ja mitä toivoisin, en tiedä?
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Avunhuutojen hautausmaa
Minä tiedän, mitä on olla kivi
heräämässä henkiin.
Minä tiedän, mitä on padota koski yksin,
peittää sen putous käsin,
padota virrat.
Minä tiedän,
miltä tuntuu,
olla kivimurskaa.
Kalliollani avunhuutojen hautausmaa.
heräämässä henkiin.
Minä tiedän, mitä on padota koski yksin,
peittää sen putous käsin,
padota virrat.
Minä tiedän,
miltä tuntuu,
olla kivimurskaa.
Kalliollani avunhuutojen hautausmaa.
Klovniudesta
Minä en ole rakastanut vielä,
mutta olen kauan sitten antanut rakastaa itseäni kauhistuttavalla tavalla.
Onko mitään niin kohtuutonta kuin rakkauden sirkus?
mutta olen kauan sitten antanut rakastaa itseäni kauhistuttavalla tavalla.
Onko mitään niin kohtuutonta kuin rakkauden sirkus?
Ihmisen työ
Jos olikin näytös
oli näytöskin elämää,
jos olikin show,
se antoi elämyksiä
oppia uutta.
Siinä showssa kasvoi vilja
lipui vesi
muotoutuivat vuoret ja huiput
pisaroi aika.
Patoamisen pakahdutuksen määrää ei mikään tarina kerro -
päivänvaloon tuli pieni osa ihmisen mieltä -
ei ollut kieltä kertoa, jakaa.
Taru erillisyydestä,
kummasta kaveruudesta,
rakkaudettomuudesta,
itsensä etsimisestä.
Paha ei ole kukaan,
mutta kuka antaa käyttää itseään kulissina,
syyllistyy vakavaan rikokseen,
itsensä hylkäämiseen.
Suru siitä,
että sitä ei ehkä aina osannut peittää muilta.
Ihmisen työ on iloa jakaa.
oli näytöskin elämää,
jos olikin show,
se antoi elämyksiä
oppia uutta.
Siinä showssa kasvoi vilja
lipui vesi
muotoutuivat vuoret ja huiput
pisaroi aika.
Patoamisen pakahdutuksen määrää ei mikään tarina kerro -
päivänvaloon tuli pieni osa ihmisen mieltä -
ei ollut kieltä kertoa, jakaa.
Taru erillisyydestä,
kummasta kaveruudesta,
rakkaudettomuudesta,
itsensä etsimisestä.
Paha ei ole kukaan,
mutta kuka antaa käyttää itseään kulissina,
syyllistyy vakavaan rikokseen,
itsensä hylkäämiseen.
Suru siitä,
että sitä ei ehkä aina osannut peittää muilta.
Ihmisen työ on iloa jakaa.
lauantai 9. elokuuta 2014
Yhden katseen verran
Älä itsestäsi luovu,
älä ajastasi,
älä lahoina oksina romahda,
älä putoa,
älä unohda juoda vettä,
älä arkipäivästä luovu.
Nuku riittävästi,
pese hampaat,
älä rutiineista luovu.
Pidä kiinni siitä, mikä omaasi on,
muista raha,
käytä valtaa,
elämäsi, sinun.
Yhden katseen verran.
Ei ajatustakaan.
Yhden katseen verran.
Yhtään enempää ei tarvittu
ja minä olin jo siellä,
valmiina putoamaan,
olemaan välittämättä vedestä,
minä juovuin rutiinittomuudesta,
ja kaikki työt jäivät tekemättä,
hukutin turhuudet,
rahan katkeamattomaan virtaan,
enkä katsonut kertaakaan taakse.
Yhden katseen verran,
pysähtyi aika.
älä ajastasi,
älä lahoina oksina romahda,
älä putoa,
älä unohda juoda vettä,
älä arkipäivästä luovu.
Nuku riittävästi,
pese hampaat,
älä rutiineista luovu.
Pidä kiinni siitä, mikä omaasi on,
muista raha,
käytä valtaa,
elämäsi, sinun.
Yhden katseen verran.
Ei ajatustakaan.
Yhden katseen verran.
Yhtään enempää ei tarvittu
ja minä olin jo siellä,
valmiina putoamaan,
olemaan välittämättä vedestä,
minä juovuin rutiinittomuudesta,
ja kaikki työt jäivät tekemättä,
hukutin turhuudet,
rahan katkeamattomaan virtaan,
enkä katsonut kertaakaan taakse.
Yhden katseen verran,
pysähtyi aika.
torstai 7. elokuuta 2014
Ylösalaisin
Kuinka monta vuotta uin vastavirtaan,
olin Donna Quijote, kaupunkilainen.
Pyörrän pyhät puheeni,
minut täyttää aavistus ja pakahduttava ilo siitä, että osaan.
Luulin,
etten opi,
muttei se ollutkaan oppimistaito.
olin Donna Quijote, kaupunkilainen.
Pyörrän pyhät puheeni,
minut täyttää aavistus ja pakahduttava ilo siitä, että osaan.
Luulin,
etten opi,
muttei se ollutkaan oppimistaito.
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Viimeinen suru
Suru painaa siivet kylkiin
korvat luimuun,
kerii hännän koipien väliin.
Hyvästi jää,
suru,
taakse jää,
ole historiaa.
korvat luimuun,
kerii hännän koipien väliin.
Hyvästi jää,
suru,
taakse jää,
ole historiaa.
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Etäinen haukku
Tämä kirja on luettu loppuun,
minun kirjani olisi monimutkaisempi,
eikä siitä tarvitsisi maksaa.
Jos jo lähtökohtaisesti etsii, on kai tavoitteena löytää,
mutta jos ei halua löytää, ei ehkä pidä etsiä?
Susien satama on kaukana,
mutta haukku kuuluu jo.
minun kirjani olisi monimutkaisempi,
eikä siitä tarvitsisi maksaa.
Jos jo lähtökohtaisesti etsii, on kai tavoitteena löytää,
mutta jos ei halua löytää, ei ehkä pidä etsiä?
Susien satama on kaukana,
mutta haukku kuuluu jo.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Kuule ääni, joka kuiskaa
Aikakaudet sulloutuvat päällekkäin ja lomittain
ajan virtaa ei voi estää.
Unohdus, kadotettu aika,
ajattomat hetket virrassa.
Ken etsii totuutta,
ei sitoudu aikaan ei paikkaan.
Hetket tulevat juuri silloin kun niitä ei etsi,
ne kaikkoavat juuri silloin, kun ei haluaisi.
Pakotettuja minuutteja ei ole,
pysäytettyä totuutta ei ole.
On vain tietoisuus.
Ääni, joka kuiskaa.
Mitä muita totuuksia voisi olla?
ajan virtaa ei voi estää.
Unohdus, kadotettu aika,
ajattomat hetket virrassa.
Ken etsii totuutta,
ei sitoudu aikaan ei paikkaan.
Hetket tulevat juuri silloin kun niitä ei etsi,
ne kaikkoavat juuri silloin, kun ei haluaisi.
Pakotettuja minuutteja ei ole,
pysäytettyä totuutta ei ole.
On vain tietoisuus.
Ääni, joka kuiskaa.
Mitä muita totuuksia voisi olla?
Tunnisteet:
hylkääminen,
pettymys,
turhautuminen,
unohdus
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Lehmus katsoo
Lehmus katsoo minua lempein silmin,
se lupaa:
Aikojen alussa sinulle on annettu pienet siivet,
jotka sinua kantavat, vievät,
halkaisevat pilvet.
Älä huoli,
et voi vaihtaa sielua sisääsi.
Sinä tulet tuulemaan aikojen loppuun saakka,
sinä tulet syttymään ja palamaan loppuun,
yhä uudestaan.
Joinakin vuosina tulee paljon omenoita,
joinakin ei yhtään,
älä huoli siitä.
Ja sinä tulet repimään pilviä kappaleiksi,
polttamaan taloja ja aavikoita,
koskemaan kipeästi,
tuhkiin asti.
Lehmus katsoo lempeästi:
Sen verran on annettu, mitä jaksat sietää,
Sen verran saat,
mitä uskallat pyytää.
Onnen sirppi,
kylvön aura,
maa taivas ja tähdet:
Sinun.
Kaiken saat, mitä haluat.
Varo,
mitä sanot haluavasi.
se lupaa:
Aikojen alussa sinulle on annettu pienet siivet,
jotka sinua kantavat, vievät,
halkaisevat pilvet.
Älä huoli,
et voi vaihtaa sielua sisääsi.
Sinä tulet tuulemaan aikojen loppuun saakka,
sinä tulet syttymään ja palamaan loppuun,
yhä uudestaan.
Joinakin vuosina tulee paljon omenoita,
joinakin ei yhtään,
älä huoli siitä.
Ja sinä tulet repimään pilviä kappaleiksi,
polttamaan taloja ja aavikoita,
koskemaan kipeästi,
tuhkiin asti.
Lehmus katsoo lempeästi:
Sen verran on annettu, mitä jaksat sietää,
Sen verran saat,
mitä uskallat pyytää.
Onnen sirppi,
kylvön aura,
maa taivas ja tähdet:
Sinun.
Kaiken saat, mitä haluat.
Varo,
mitä sanot haluavasi.
Tunnisteet:
anteeksianto,
armollisuus,
hyväksyntä,
salliminen,
toiveet
Vuotokohta
Minä vuodan
Suolaa sokeria suklaata verta
Minä vuodan
Säkeniä pisaroita kiteitä
Ja se juoksee norona
Maan ääriin
Minä nappaan kiinni tuulen kärjestä
Ja ajelen uniin
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Mieli kuin sade
Valun mustasta pilvestä
maata kohti
mikään ei minua nosta
turhauttaa väsyttää
ei tee mieli syödä ei juoda
valua vain
maan alle.
maata kohti
mikään ei minua nosta
turhauttaa väsyttää
ei tee mieli syödä ei juoda
valua vain
maan alle.
Kysymys
Minä kysyn ja
odotan
vastausta.
Turhaan.
Jos minä olen kysynyt,
olen halunnut tietää.
Saisin kultaa, mutta haluan vastauksen.
odotan
vastausta.
Turhaan.
Jos minä olen kysynyt,
olen halunnut tietää.
Saisin kultaa, mutta haluan vastauksen.
tiistai 20. toukokuuta 2014
Viisaus
Nyt minä tiedän, miksi nukuin jäisellä patjalla, söin vihreää leipää.
Aloitin aamuni korvientäydeltä meteliä, päiväni loppuivat iloisesti lobotomiaan.
Hyvin pysyi kiinni, luutui, kuvitelmat kokemukset kaukana minun patjastani....sitä kehtoa kiersivät niin painajaiset kuin iloisesti heiluvat unilehmän utareet ja sorkat.
Aloitin aamuni korvientäydeltä meteliä, päiväni loppuivat iloisesti lobotomiaan.
Hyvin pysyi kiinni, luutui, kuvitelmat kokemukset kaukana minun patjastani....sitä kehtoa kiersivät niin painajaiset kuin iloisesti heiluvat unilehmän utareet ja sorkat.
maanantai 19. toukokuuta 2014
Auki
Olen lähtötelineessa
odotan laukausta
teen varaslähtöä
olen juoksija hevonen ja vinttikoira.
Jokainen rasahdus saa sydämeni raiteiltaan
olen valmis
olen auki
olen puolimatkassa
vähintäänkin ohittamassa jo
Minun minuuttini matelevat
peruuttavat
aika on pysähtynyt jo koettuun
olen malttamaton
olen nälkäinen
kuumissani
odotan laukausta
teen varaslähtöä
olen juoksija hevonen ja vinttikoira.
Jokainen rasahdus saa sydämeni raiteiltaan
olen valmis
olen auki
olen puolimatkassa
vähintäänkin ohittamassa jo
Minun minuuttini matelevat
peruuttavat
aika on pysähtynyt jo koettuun
olen malttamaton
olen nälkäinen
kuumissani
Hämäröintiä
Aurinko houkuttelee minut
kesäuneen
kirsikankukista juon
etsin hunajaa
omenapuu miltei avaa katseensa
yön hämäriin hetkiin keriytyvät toiveet
kesästä kesäyöstä yöstä
aamuhämärästä
Kerään säteistä korun hiuksilleni
olen mehiläinen
kesäuneen
kirsikankukista juon
etsin hunajaa
omenapuu miltei avaa katseensa
yön hämäriin hetkiin keriytyvät toiveet
kesästä kesäyöstä yöstä
aamuhämärästä
Kerään säteistä korun hiuksilleni
olen mehiläinen
maanantai 5. toukokuuta 2014
Tuulee
Kasvoille tuulee
sataa vähän
sade huuhtelee
tumman pölyn katukivetykseltä
Valo hiipii
hitaasti
omenapuu odottaa
sataa vähän
sade huuhtelee
tumman pölyn katukivetykseltä
Valo hiipii
hitaasti
omenapuu odottaa
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Koiraksi tuleminen
Sielu rukoilee vapautusta,
armoa,
lupaa hellittää.
Loppuuko vastuu toisista koskaan
tuleeko rauha?
Milloin saan käpertyä kerälle
lämmetä takan edessä
ja joku rapsuttaa?
lauantai 3. toukokuuta 2014
Näkymätön suojaverkko
Kuuntele,
mitä se sanoo,
kuuntele huuto
ja kysymys,
vetoomus,
näe hento kaste,
ja usko vilpittömyyteen.
Minä käännän kivet ja kannot ja löytämäni
sateenkaari liukenee räntäsateeseen
joka kerta kun melkein löydän sen reunaan.
Sydämeni ui ohi tukoksen
(soodaa ja etikkaa)
koko aura väristen.
mitä se sanoo,
kuuntele huuto
ja kysymys,
vetoomus,
näe hento kaste,
ja usko vilpittömyyteen.
Minä käännän kivet ja kannot ja löytämäni
sateenkaari liukenee räntäsateeseen
joka kerta kun melkein löydän sen reunaan.
Sydämeni ui ohi tukoksen
(soodaa ja etikkaa)
koko aura väristen.
Tunnisteet:
avaaminen,
valoa näkyvissä,
vilpittömyys
torstai 1. toukokuuta 2014
Magneetti
Itken,
mutta minulla ei ole aavistustakaan,
miksi itken.
Keuhkokuvissa sydänfilmeissä kolesteroleissa
ei näkynyt vikaa.
Olen terve ja vahva.
Ei murtumaa missään,
ei horjuntaa tasapainossa.
Minä itken,
mutta olenkin yksin,
eikä sellaista tapahdu usein.
mutta minulla ei ole aavistustakaan,
miksi itken.
Keuhkokuvissa sydänfilmeissä kolesteroleissa
ei näkynyt vikaa.
Olen terve ja vahva.
Ei murtumaa missään,
ei horjuntaa tasapainossa.
Minä itken,
mutta olenkin yksin,
eikä sellaista tapahdu usein.
Kenen tunteita tunnen
Hänen katseessaan hätä
lyödyn alistuneisuus
vaikkei kukaan enää lyö
Hänen silmissään kaipuu
tyhjää täynnä
tämä maa
Hänen asennossaan nöyrtyminen
kivun odotus
Silitystä simaa hunajaa
hiirenkorvia
Läsnäoloa tarjoan,
tyhjää kättä,
hiljaisen katseen,
kun ei ole yhteistä kieltä,
yhteistä aikaa, paikkaa.
lyödyn alistuneisuus
vaikkei kukaan enää lyö
Hänen silmissään kaipuu
tyhjää täynnä
tämä maa
Hänen asennossaan nöyrtyminen
kivun odotus
Silitystä simaa hunajaa
hiirenkorvia
Läsnäoloa tarjoan,
tyhjää kättä,
hiljaisen katseen,
kun ei ole yhteistä kieltä,
yhteistä aikaa, paikkaa.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Matka
Pelkään suljettuja paikkoja lukittuja ovia
lentokoneita, busseja, junia, polkupyöriä,
joita ohjaa joku muu kuin minä itse
Hissejä minä pelkään,
allekirjoituksia sotilasvaloja sormuksia
Pelkään omistusasuntoja mökkejä autoja kauppakasseja
postilaatikkoon kolahtavia laskuja
Pelkään kalentereita kellonaikoja
heräämistä nukkumista aina samaan aikaan
toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia
mainoksia automaatteja
navigaattoriin määriteltyjä osoitteita
lukittuja huomisia
Ihmisiä minä rakastan ja pelkään
ja tulee taas aika, kun haluan sulkea itseni lepattamaan
voittamaan pelon
ja löytämään halun
pakata matkalaukku
lentokoneita, busseja, junia, polkupyöriä,
joita ohjaa joku muu kuin minä itse
Hissejä minä pelkään,
allekirjoituksia sotilasvaloja sormuksia
Pelkään omistusasuntoja mökkejä autoja kauppakasseja
postilaatikkoon kolahtavia laskuja
Pelkään kalentereita kellonaikoja
heräämistä nukkumista aina samaan aikaan
toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia
mainoksia automaatteja
navigaattoriin määriteltyjä osoitteita
lukittuja huomisia
Ihmisiä minä rakastan ja pelkään
ja tulee taas aika, kun haluan sulkea itseni lepattamaan
voittamaan pelon
ja löytämään halun
pakata matkalaukku
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Kameleontit
Kummallista,
miten sanojen sisältö mitätöityy värittyy muuttuu
jos ne jäävät tyhjiksi,
vaille korvia.
Yhtäkkiä niiden sisältö on likainen,
häpeällinen,
tyhjä.
Ja korvat
vapauttavat ne rumuudestaan,
avaavat uusia aikakausia.
miten sanojen sisältö mitätöityy värittyy muuttuu
jos ne jäävät tyhjiksi,
vaille korvia.
Yhtäkkiä niiden sisältö on likainen,
häpeällinen,
tyhjä.
Ja korvat
vapauttavat ne rumuudestaan,
avaavat uusia aikakausia.
Villi näkökulma
Kun ajatukset kiteytyvät hetkeen,
jossa sanat saavat seurakseen äänen
sijoittuvat kantajaansa
on valittava näkökulma.
Kirottu mieli
Anna minulle voimaa estää se vajoaminen aleneminen
rakkaudennälkään sokeuteen.
Etten vajoaisi,
syyllistyisi miellyttämiseen,
sillä olisihan se taikurimaista,
että saisimme kiteytettyä yhteen hetkeen
kaikki mahdottomuutemme.
Minä rakastan kaikkea,
ja se on se helpompi osuus tässä.
sillä olisihan se taikurimaista,
että saisimme kiteytettyä yhteen hetkeen
kaikki mahdottomuutemme.
Minä rakastan kaikkea,
ja se on se helpompi osuus tässä.
Tunnisteet:
hetki,
mahdoton ihminen,
miellyttäminen,
rakkaudennälkä
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Kelvolliseksi tulemisesta
Sano, uskallanko nousta,
uskallanko kivuta seuraavalle portaalle,
vai katoanko vain hiljaisuuteen
vähin äänin?
Annanko pään painua
ja tyydynkö siihen,
mitä jää?
Uskallanko edetä vain, jos olen vahvempi?
Tulenko vain hätiin
hädän keskellä?
Entä kohtaaminen,
miten sen käy?
Miten ja millä minä ansaitsisin vastavuoroisuuden?
Miten minusta tulisi riittävä, kelvollinen, oikea?
Mikä minusta voisi tulla,
jos ryhtyisin kuuntelemaan myös itseäni?
Tekisin useammin asioita, joita rakastan.
Ymmärtäisin, muistaisin, mitä kaikkea rakastan.
uskallanko kivuta seuraavalle portaalle,
vai katoanko vain hiljaisuuteen
vähin äänin?
Annanko pään painua
ja tyydynkö siihen,
mitä jää?
Uskallanko edetä vain, jos olen vahvempi?
Tulenko vain hätiin
hädän keskellä?
Entä kohtaaminen,
miten sen käy?
Miten ja millä minä ansaitsisin vastavuoroisuuden?
Miten minusta tulisi riittävä, kelvollinen, oikea?
Mikä minusta voisi tulla,
jos ryhtyisin kuuntelemaan myös itseäni?
Tekisin useammin asioita, joita rakastan.
Ymmärtäisin, muistaisin, mitä kaikkea rakastan.
Tunnisteet:
auttaja,
kelvollinen,
kelvoton,
riittämätön,
riittävä,
vahvempi,
vastavuoroisuus
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Ääni
Minä kuulin ensin vain äänen,
puhetta,
kiinnostavaa puhetta.
Historian havinaa,
elämänkohtaloita,
suvun ja paikkojen tarinaa.
Olin väsynyt,
mutta korvani jaksoivat,
tumma ääni,
tuttu murre,
kotoisa sävy.
Ja kun lopulta näin ihmisen,
oli vaikea yhdistää ääni ja hän,
mutta kyllä ne kuuluivat samalle ihmiselle.
Lelukaupassa
Se ei tapahdu niin,
että tullaan tilaan ja arvioidaan.
Riisutaan katseilla
ja tarkistetaan,
vastaako tuote tilausta.
Harha ei milloinkaan oikeuta reklamaatioon.
Kyseessä on
täydellinen luomus
koko maailman katsoa kokea sellaisenaan.
Se tapahtuu nöyränä vaivihkaa
sivistys riisuttuna
odotuksia vailla,
kaikki haavat valmiina vuotamaan
tähdet silmissä valmiina läikehtimään
tai polttamaan lelukaupat tyhjiksi
että tullaan tilaan ja arvioidaan.
Riisutaan katseilla
ja tarkistetaan,
vastaako tuote tilausta.
Harha ei milloinkaan oikeuta reklamaatioon.
Kyseessä on
täydellinen luomus
koko maailman katsoa kokea sellaisenaan.
Se tapahtuu nöyränä vaivihkaa
sivistys riisuttuna
odotuksia vailla,
kaikki haavat valmiina vuotamaan
tähdet silmissä valmiina läikehtimään
tai polttamaan lelukaupat tyhjiksi
Tunnisteet:
ihminen,
kohtaaminen,
lelukauppa,
pelko
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Aamukahvilla
Vaikka sydän meinaa pakahtua,
pyytää nollausta,
se lyö kumein säännöllisin terävin lyönnein,
vaativasti.
Tuhat sateenkaarta
pilvenreunaa
kukkaniittyä
merta minä olen sydämineni kahlannut
ja kaikilta niiltä pudonnut,
paikattu jeesusteipillä
ja yhä uudelleen
täytän uuden kupin kahvia.
pyytää nollausta,
se lyö kumein säännöllisin terävin lyönnein,
vaativasti.
Tuhat sateenkaarta
pilvenreunaa
kukkaniittyä
merta minä olen sydämineni kahlannut
ja kaikilta niiltä pudonnut,
paikattu jeesusteipillä
ja yhä uudelleen
täytän uuden kupin kahvia.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Hiljainen kaipuu
Kevät tulee
ja minä olen kuin lunta niskaan saanut krookus.
Kohtaamattomuuksien kierre
velloo ja louhii minusta kullan pois.
Tule jo aurinko,
täytä minut!
ja minä olen kuin lunta niskaan saanut krookus.
Kohtaamattomuuksien kierre
velloo ja louhii minusta kullan pois.
Tule jo aurinko,
täytä minut!
Tunnisteet:
aurinko,
kevät,
kohtaamattomuus,
krookus
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Kukkahattuja
Kyllä se niin on
että minä en suostu kutistuskoneeseen
enää.
Rönsyjä ja kukkareuhkoja hatussani
kiidän
valtateitä väärään suuntaan.
En suostu paimentamaan sanojani,
enkä suostu haihtumaan huleina.
Oranssia
oranssia
ja lätäköihin!
Minä haluan roiskuttaa vettä!
että minä en suostu kutistuskoneeseen
enää.
Rönsyjä ja kukkareuhkoja hatussani
kiidän
valtateitä väärään suuntaan.
En suostu paimentamaan sanojani,
enkä suostu haihtumaan huleina.
Oranssia
oranssia
ja lätäköihin!
Minä haluan roiskuttaa vettä!
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Kevät tulee
Kevät tulee,
räntäsade kuiskii minulle tulevasta
ja pajunkissat.
Osaisinko odottaa rauhassa,
antaa sen vaan tulla?
Tuskin vaan.
Minä siirrän kelloa eteenpäin,
juoksen kovempaa,
käytän huomisen rahat,
syön ruoat,
tuhlaan kellon tyhjäksi.
Kun en jaksa odottaa.
Kevät!
räntäsade kuiskii minulle tulevasta
ja pajunkissat.
Osaisinko odottaa rauhassa,
antaa sen vaan tulla?
Tuskin vaan.
Minä siirrän kelloa eteenpäin,
juoksen kovempaa,
käytän huomisen rahat,
syön ruoat,
tuhlaan kellon tyhjäksi.
Kun en jaksa odottaa.
Kevät!
torstai 20. maaliskuuta 2014
Sanomatonta
Missä menee raja,
minkä yli ei tarvitse kurkottaa?
Olin liikaa ja liian vähän,
puhuin vierasta kieltä,
ja lopulta lopetin puheen.
Taisi olla helpottavaa,
tai ehkä se ei tullut huomatuksikaan.
Sanat vaan menivät ohi,
informatio hukkui jonnekin,
olin ei kukaan, tarpeeton.
Olin väärä,
mutta kelpasin lähelle.
Minusta muotoiltiin kuva käsitys tyhjä tarina
ilman, että itse siihen pystyin vaikuttamaan,
ilman että sillä oli mitään tekemistä minun elämäni kanssa,
minun todellisuuteni kanssa,
minun persoonani kanssa,
minun sanomattomien sanojeni kanssa.
Repivä helpotus.
Hän pysähtyi alkulauseeseen,
mistä alkoi tyhjyys.
minkä yli ei tarvitse kurkottaa?
Olin liikaa ja liian vähän,
puhuin vierasta kieltä,
ja lopulta lopetin puheen.
Taisi olla helpottavaa,
tai ehkä se ei tullut huomatuksikaan.
Sanat vaan menivät ohi,
informatio hukkui jonnekin,
olin ei kukaan, tarpeeton.
Olin väärä,
mutta kelpasin lähelle.
Minusta muotoiltiin kuva käsitys tyhjä tarina
ilman, että itse siihen pystyin vaikuttamaan,
ilman että sillä oli mitään tekemistä minun elämäni kanssa,
minun todellisuuteni kanssa,
minun persoonani kanssa,
minun sanomattomien sanojeni kanssa.
Repivä helpotus.
Hän pysähtyi alkulauseeseen,
mistä alkoi tyhjyys.
Loppujen jono
Selkärankaiset puhuvat vähän,
joskus asiaakin.
Fanaatikkojen sokeitten armeija
lajittelee minuja solkenaan,
puheen puuttuessa
ymmärrystä kohtaamista ei vain tule.
On puheen merkki,
mutta jos sanat sisältävät totaalisesti eri sisältöjä,
viesti värittyy ihan uusiksi,
ja seuraus on kohtalokas.
Tasokas keskustelu uupuu,
aihe katoaa,
ajatus vajoaa alhaiseksi.
Ja minä sanon sanoja
ja riudun.
Loppujen jono vilkuttaa minulle ja ilkkuu,
olisko seuraava loppu jo viimeinen ennen
loppujen loppua?
joskus asiaakin.
Fanaatikkojen sokeitten armeija
lajittelee minuja solkenaan,
puheen puuttuessa
ymmärrystä kohtaamista ei vain tule.
On puheen merkki,
mutta jos sanat sisältävät totaalisesti eri sisältöjä,
viesti värittyy ihan uusiksi,
ja seuraus on kohtalokas.
Tasokas keskustelu uupuu,
aihe katoaa,
ajatus vajoaa alhaiseksi.
Ja minä sanon sanoja
ja riudun.
Loppujen jono vilkuttaa minulle ja ilkkuu,
olisko seuraava loppu jo viimeinen ennen
loppujen loppua?
Pohjatonta
Niin äkkiä katoaa ilma,
jota juuri hengitimme samassa ajassa.
Niin äkkiä tulee ja menee valo,
aamun ensimmäinen säde
joka oli
hetken
ensimmäinen ja sitten jo vanha.
Minä luulin,
ja se oli poissa.
Ja sitten luulin,
että se ei ollut,
ja jälleen se olikin taas tässä.
Minä en tiedä, jaksanko tätä pohjatonta sokkoutta
- voisiko elämä jo olla valmis,
kaikki jo tässä?
No ei tietenkään.
Minun pitää jatkaa loppujen sarjaa,
jos jonakin päivänä
tulisi valo
ja jäisi.
jota juuri hengitimme samassa ajassa.
Niin äkkiä tulee ja menee valo,
aamun ensimmäinen säde
joka oli
hetken
ensimmäinen ja sitten jo vanha.
Minä luulin,
ja se oli poissa.
Ja sitten luulin,
että se ei ollut,
ja jälleen se olikin taas tässä.
Minä en tiedä, jaksanko tätä pohjatonta sokkoutta
- voisiko elämä jo olla valmis,
kaikki jo tässä?
No ei tietenkään.
Minun pitää jatkaa loppujen sarjaa,
jos jonakin päivänä
tulisi valo
ja jäisi.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Haluaisin erottua, osa II
Olen asiayhteydestään irroitettu lause.
Luon elämää ja loppua tyhjyydessä.
Kuka minä olen?
Olen poissa huolehtimisesta,
etäällä organisoinnista,
mahdollistamisesta,
tavoittamattomissa,
työtä vailla.
Kuka olen?
Ja minä sanoin,
että kotini on siellä,
missä minun on hyvä olla.
Missä se on?
Mitä on, kun viitekehys puuttuu?
Tyhjää täynnä?
Onkalo, joka odottaa täyttymistä,
ulkoapäin.
Arvojen rappio,
pyhä juurettomuus,
ammottava tyhjyys.
Vain ihminen,
tulevaisuutta vailla,
nykyhetken ääriviivat piirtymättöminä.
Yritän kiihkeästi tulla näkyväksi,
mutta en tavoita
minuutta,
näin.
Luon elämää ja loppua tyhjyydessä.
Kuka minä olen?
Olen poissa huolehtimisesta,
etäällä organisoinnista,
mahdollistamisesta,
tavoittamattomissa,
työtä vailla.
Kuka olen?
Ja minä sanoin,
että kotini on siellä,
missä minun on hyvä olla.
Missä se on?
Mitä on, kun viitekehys puuttuu?
Tyhjää täynnä?
Onkalo, joka odottaa täyttymistä,
ulkoapäin.
Arvojen rappio,
pyhä juurettomuus,
ammottava tyhjyys.
Vain ihminen,
tulevaisuutta vailla,
nykyhetken ääriviivat piirtymättöminä.
Yritän kiihkeästi tulla näkyväksi,
mutta en tavoita
minuutta,
näin.
Tunnisteet:
kiinnostuksen puute,
kohtaamattomuus,
poissa kotoa,
vain ilmaa,
vieras,
väärässä paikassa
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Haluaisin erottua, osa I
Etenen karua tietä,
etenen kiviä pitkin,
pitkin mahdollisuuden ajatusta.
Seuraan ja odotan.
Kärsimättömyyteni tekee minut ärtyisäksi.
Näkymättömyyteen ei ole vielä piirtynyt
edes ääriviivoja,
hahmo pelkän ilmiasun varassa,
käytös tulkittuna vierauden kautta.
Minä en ole laiska,
rohkea olen myös,
mielelläni piirtäisin kuvia ja sanoja.
Haluaisin tietää lisää,
mutten halua ahdistaa.
Haluaisin erottua.
etenen kiviä pitkin,
pitkin mahdollisuuden ajatusta.
Seuraan ja odotan.
Kärsimättömyyteni tekee minut ärtyisäksi.
Näkymättömyyteen ei ole vielä piirtynyt
edes ääriviivoja,
hahmo pelkän ilmiasun varassa,
käytös tulkittuna vierauden kautta.
Minä en ole laiska,
rohkea olen myös,
mielelläni piirtäisin kuvia ja sanoja.
Haluaisin tietää lisää,
mutten halua ahdistaa.
Haluaisin erottua.
Tunnisteet:
kiinnostuksen puute,
kohtaamattomuus,
poissa,
vieras,
väärä paikka
perjantai 28. helmikuuta 2014
Höyheniä
Ajassa, aikaa ilman
kaikkeus
pudottelee höyheniä
meidän koskea
sivistyksen uumenista
vapautuneet sielut liikehtivät
unettomina
meidän iässämme
sanat ovat jo kokeneet inflaation
jäljellä jotakin
mihin sanoilla ei päästä
ei pienintäkään pakkoa
ei mennyttä ei tulevaa
suunnittelemattomuuksien ihanuus
valloittaa
miten määrittämätön rajaton rauha
on
yhdenkään pakon ulottumattomissa
on vain halu
totaalisen määräämätön halu
suunnaton tietämätön
maanantai 24. helmikuuta 2014
Sisältä kaunis
Hän katsoi sisääni - ammatillisesti tietenkin - ja sanoi:
"Miniatyyria."
Hän kysyi ikääni ja ihmetteli.
Hän tuotti tuskaa ja minä laitoin silmät kiinni ja yritin kestää,
kestin sen...
tulin läpivalaistuksi ja hän sanoi:
"Sinä olet kaunotar!"
ja
"Älä enää ota sitä pois."
Näitä hetkiä en tahdo kovin usein,
mutta hänen sanojensa myötä kiven varjokin sisältäni lensi pois,
minä lensin vapauteen
ja avasin oveni entisestään.
Kivun väreet sisälläni
maksoin,
kauniina ja siivet varovasti lepattaen.
"Miniatyyria."
Hän kysyi ikääni ja ihmetteli.
Hän tuotti tuskaa ja minä laitoin silmät kiinni ja yritin kestää,
kestin sen...
tulin läpivalaistuksi ja hän sanoi:
"Sinä olet kaunotar!"
ja
"Älä enää ota sitä pois."
Näitä hetkiä en tahdo kovin usein,
mutta hänen sanojensa myötä kiven varjokin sisältäni lensi pois,
minä lensin vapauteen
ja avasin oveni entisestään.
Kivun väreet sisälläni
maksoin,
kauniina ja siivet varovasti lepattaen.
Ihan sama, vaikka elämän minuutit loppuisivat tähän
Jokainen kadotetun ajan minuutti
tiivistyy nyt-ajan minuuttien kehrään
jokainen hetki osuu luuytimeen
ja sytyttää hermoradat koskettamaan
uusia minuutteja
ja minuutteja tulee jonossa, mutta ne eivät liiku,
ne ovat tässä
ja minä elän
ja ihan sama loppuisivatko elämän minuutit tähän
olen turvassa
ja onnen käsi ympäröi ajanlaskun
huomista ei ole,
on vain nyt,
ja se on enemmän kuin riittävästi
tiivistyy nyt-ajan minuuttien kehrään
jokainen hetki osuu luuytimeen
ja sytyttää hermoradat koskettamaan
uusia minuutteja
ja minuutteja tulee jonossa, mutta ne eivät liiku,
ne ovat tässä
ja minä elän
ja ihan sama loppuisivatko elämän minuutit tähän
olen turvassa
ja onnen käsi ympäröi ajanlaskun
huomista ei ole,
on vain nyt,
ja se on enemmän kuin riittävästi
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Samalla puolella
Ystävän tulo
yhä uudelleen uudessa valossa
uusin silmin virkistynein sydämin
helmet helisevät
lasit välkkyvät
ja hymy
ehdotusten kirpeä vuolaus
ja jokin ydin siellä miltei tartuttavissa
haparoimme aikaa yhdessä.
Ystäväni olet ollut matkallani pitkään
ja sinun liikehdintäsi tunnen
vaiheiden variaatiot
rauhan hetket
ja syvyys asetelmissa,
tuttuuden keinu.
Olemme olleet me
jo kauan.
Se hyväksyvyys ja ymmärrys
säröjen harmonia
ja suuttumus
- ystävyys,
ei lainattavissa,
se vain on.
Ihminen,
samalla puolella.
yhä uudelleen uudessa valossa
uusin silmin virkistynein sydämin
helmet helisevät
lasit välkkyvät
ja hymy
ehdotusten kirpeä vuolaus
ja jokin ydin siellä miltei tartuttavissa
haparoimme aikaa yhdessä.
Ystäväni olet ollut matkallani pitkään
ja sinun liikehdintäsi tunnen
vaiheiden variaatiot
rauhan hetket
ja syvyys asetelmissa,
tuttuuden keinu.
Olemme olleet me
jo kauan.
Se hyväksyvyys ja ymmärrys
säröjen harmonia
ja suuttumus
- ystävyys,
ei lainattavissa,
se vain on.
Ihminen,
samalla puolella.
Tunnisteet:
hyväksyvyys,
ymmärrys,
ystävyys,
ystävä
Sipulin kuoriminen
Vähin erin pois ruskea kuori.
Siivu kerrallaan.
Yksi kerrallaan pois koko suojaus.
Opitut tavat toistuvat maneerit vallankäytön välineet.
Pois vaan.
Ylin kerros pois.
Ennakkoluulot asenteet, mukaetiikka.
Kaikki ylenkatse pois.
Tarvitaan vielä toinen kerros tätä,
sillä yllätyksiä löytyy.
Aukot avarakatseisuudessa asennevammat arvojen vääristyneet peilikuvat.
Pois vaan.
Yksi kerrallaan kerroksia pois
Kyynelten tulva
Kivettymät pois kaikki yksi kerrallaan.
Säikeet selviytymiskeinot opittujen virheliikkeiden valikoimat
Toiston toivottomuus
Pois vaan.
Ulottumattomiin, sinne, minne sanat eivät yllä.
Koko sivistys pois,
sanojen taa.
Siivu kerrallaan.
Yksi kerrallaan pois koko suojaus.
Opitut tavat toistuvat maneerit vallankäytön välineet.
Pois vaan.
Ylin kerros pois.
Ennakkoluulot asenteet, mukaetiikka.
Kaikki ylenkatse pois.
Tarvitaan vielä toinen kerros tätä,
sillä yllätyksiä löytyy.
Aukot avarakatseisuudessa asennevammat arvojen vääristyneet peilikuvat.
Pois vaan.
Yksi kerrallaan kerroksia pois
Kyynelten tulva
Kivettymät pois kaikki yksi kerrallaan.
Säikeet selviytymiskeinot opittujen virheliikkeiden valikoimat
Toiston toivottomuus
Pois vaan.
Ulottumattomiin, sinne, minne sanat eivät yllä.
Koko sivistys pois,
sanojen taa.
Tunnisteet:
ihmisen kuori,
kohtaamattomuus,
kohtaaminen
Hidas ja pehmeä
Olisiko aika jo luopua taistelusta
ja antaa elämän viedä?
Kaivaa pehmeyden,
laittaa silmät kiinni.
Ja odottaa.
Antaa auringon tulla,
jos se on tullakseen.
Ja sateen viileyden.
Sytytän takan ja mietin,
kuinka terävänäköinen ihminen voikaan olla
hypätessään tuntemattomaan.
Kuinka kauan siitä on,
kun viimeksi sallin tuulen tulla
- olla hiljaa ja odottaa,
eikä määrätä tuulen suuntaa.
Sillä onhan se tapa selviytyä,
kun ei hyppää.
ja antaa elämän viedä?
Kaivaa pehmeyden,
laittaa silmät kiinni.
Ja odottaa.
Antaa auringon tulla,
jos se on tullakseen.
Ja sateen viileyden.
Sytytän takan ja mietin,
kuinka terävänäköinen ihminen voikaan olla
hypätessään tuntemattomaan.
Kuinka kauan siitä on,
kun viimeksi sallin tuulen tulla
- olla hiljaa ja odottaa,
eikä määrätä tuulen suuntaa.
Sillä onhan se tapa selviytyä,
kun ei hyppää.
Tunnisteet:
hyppy,
terävänäköinen,
toive,
tuntematon
Riimujen tulkintaa
Sain kirjeen,
jota en osaa lukea.
Enkä minä vielä tiedä, onko kyse lukutaitoni heikkenemisestä,
vai onko kirje tuntemattomalla kielellä.
jota en osaa lukea.
Enkä minä vielä tiedä, onko kyse lukutaitoni heikkenemisestä,
vai onko kirje tuntemattomalla kielellä.
tiistai 11. helmikuuta 2014
Olen liikaa
Olen liikaa
olen edelleen liikaa
vaikka aika jyräsi ylitseni
vaikka tulin tuhannesti mitätöidyksi
vaikka minulla pyyhittiin maan ääret
Olen liikaa.
Kun laatikko avattiin
lensin taas
ja huhuilen pesuria,
joka jälleen kerran minut kutistaisi
että en olisi liikaa.
olen edelleen liikaa
vaikka aika jyräsi ylitseni
vaikka tulin tuhannesti mitätöidyksi
vaikka minulla pyyhittiin maan ääret
Olen liikaa.
Kun laatikko avattiin
lensin taas
ja huhuilen pesuria,
joka jälleen kerran minut kutistaisi
että en olisi liikaa.
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Voiko elämää oppia?
Jokainen päivä raottaa uuden verhon,
uteliaana katson niiden taa.
Ymmärrän, miten vähän tiedän,
miten vähän ymmärrän.
Ehkä tässä selviää, miten hauraita unelmat olivat
miten turhia ja tyhjiä
kun ei niitä oikeasti halunnutkaan.
Kurottelun kuvajainenko
minua ohjaa?
uteliaana katson niiden taa.
Ymmärrän, miten vähän tiedän,
miten vähän ymmärrän.
Ehkä tässä selviää, miten hauraita unelmat olivat
miten turhia ja tyhjiä
kun ei niitä oikeasti halunnutkaan.
Kurottelun kuvajainenko
minua ohjaa?
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Kymenen vuoden onni
Annoin sen tapahtua.
Pyörsin päätökseni,
Pyörsin päätökseni,
hylkäsin toteni.
Enkä pelosta,
muuten vain.
Muutos ja vapaus iholla,
enkä kertaakaan katsonut kuvia.
Annoin kaiken tapahtua.
Muutos ja vapaus iholla,
enkä kertaakaan katsonut kuvia.
Annoin kaiken tapahtua.
Enkä ihan valittamatta,
mutten valittanut usein.
mutten valittanut usein.
Tunnisteet:
ahdistus,
itsen hylkäys,
paikallaan,
sidoksissa
Onnea ei voi lainata
Siitä on jo aikaa,
kun viimeksi lainasin täydeksi kirjoitettuja sivuja.
Ja luin ne sivut loppuun ja päätin,
etten sitä koskaan enää tee.
Tyhjiä sivuja vain.
Ihan tyhjät sivut eivät mahdu nyt.
Miten olisi puolitäyteen kirjoitetut?
Selaan arkistoja,
olisiko lainattavia puolitäysiä sivuja,
vähän kirjoitettuja
tai sellaisia, joissa jokin sivu on unohtunut kirjoittaa?
kun viimeksi lainasin täydeksi kirjoitettuja sivuja.
Ja luin ne sivut loppuun ja päätin,
etten sitä koskaan enää tee.
Tyhjiä sivuja vain.
Ihan tyhjät sivut eivät mahdu nyt.
Miten olisi puolitäyteen kirjoitetut?
Selaan arkistoja,
olisiko lainattavia puolitäysiä sivuja,
vähän kirjoitettuja
tai sellaisia, joissa jokin sivu on unohtunut kirjoittaa?
torstai 23. tammikuuta 2014
Naaras
Historia hiipii perässäni kevein askelin.
Se nauraa, se hihkuu,
se vaanii
tiedän tiedän
Se panee merkille jokaisen siirtoni
ja ilkkuu
tiedän tiedän
Ei kesytetyille
Se nauraa, se hihkuu,
se vaanii
tiedän tiedän
Se panee merkille jokaisen siirtoni
ja ilkkuu
tiedän tiedän
Ei kesytetyille
Rapina
Ajatukset käsin kosketeltavissa
voin lukea ne paperien läheisyydestä
seiniltä
hengitys
Tiiviit tavoiteltavat aihiot tiivistyvät kynään,
joka koskettaa paperia kuumeisesti
kumi
yrittää tyhjentää virheajatuksen.
Mutta olisiko se ollut uusi tie? Mihin se olisi vienyt?
voin lukea ne paperien läheisyydestä
seiniltä
hengitys
Tiiviit tavoiteltavat aihiot tiivistyvät kynään,
joka koskettaa paperia kuumeisesti
kumi
yrittää tyhjentää virheajatuksen.
Mutta olisiko se ollut uusi tie? Mihin se olisi vienyt?
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Elämän tummanpunainen lanka
Odotuksen tunnistaa siitä,
että katse haparoi kaiken aikaa jonnekin,
kysyy,
mitä voisi muuttaa.
Olisi ehkä ollut parempi jäädä kivettymään vielä joksikin aikaa,
mutta herätetty, mikä herätetty.
Nainen minussa
etsii tilaisuutta.
Minua pelottaa jo,
ratkaisuni,
se tuleva.
Se tummanpunainen lanka ei katkea,
mutta mutkittelee arvaamattomasti.
että katse haparoi kaiken aikaa jonnekin,
kysyy,
mitä voisi muuttaa.
Olisi ehkä ollut parempi jäädä kivettymään vielä joksikin aikaa,
mutta herätetty, mikä herätetty.
Nainen minussa
etsii tilaisuutta.
Minua pelottaa jo,
ratkaisuni,
se tuleva.
Se tummanpunainen lanka ei katkea,
mutta mutkittelee arvaamattomasti.
Tunnisteet:
elämän lanka,
herätetty,
nainen,
odotus
Oikeassa oleminen
Kaunis on,
kaunis,
katse sisään kääntyneenä,
syvä vesi.
Minä pysäköin autoni taloni pensasaidan eteen.
Omalle paikalleen,
minun valitsemalleni.
Mutta aurinko nousi yksin hänelle vain.
Ja sade satoi
yksinäiseen pohjattomaan sydämeen,
jota ei täyttänyt yksikään tuhansista valonsäikeistä hymyistä,
ei pisaroista,
ei kuunvarjoista,
lumihipuista.
Se vuoti kaikesta tyhjiin alituiseen, kaikkiaikaan.
Ja hän peruutti autonsa minun autoni takapuskuriin.
Kaikkivaltias itsetietoisuus
itseriittoisuus
yksinoikeudella oikeassa oleminen.
Tokihan se oli minun vikani,
mitäs jätin auton hänen tielleen.
kaunis,
katse sisään kääntyneenä,
syvä vesi.
Minä pysäköin autoni taloni pensasaidan eteen.
Omalle paikalleen,
minun valitsemalleni.
Mutta aurinko nousi yksin hänelle vain.
Ja sade satoi
yksinäiseen pohjattomaan sydämeen,
jota ei täyttänyt yksikään tuhansista valonsäikeistä hymyistä,
ei pisaroista,
ei kuunvarjoista,
lumihipuista.
Se vuoti kaikesta tyhjiin alituiseen, kaikkiaikaan.
Ja hän peruutti autonsa minun autoni takapuskuriin.
Kaikkivaltias itsetietoisuus
itseriittoisuus
yksinoikeudella oikeassa oleminen.
Tokihan se oli minun vikani,
mitäs jätin auton hänen tielleen.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Tasapainolaudalla
Pienten hetkien paino
väsyttää pakkasen kiteet niin alas alas
Maan viileä kosketus
vetää puoleensa
takaisuuden uumeniin
pohjattomiin,
ei sieltä tulla takaisin.
Alku ja äkkiä edessä on uusi loppu.
Miten uskallan aloittaa mitään,
kun heittäydyn,
kuten minä teen
kuten minä teen
nielaisen juurineen
ja olen kuin hevonen
en osaa oksentaa.
Ja taas ja taas houkutus on liian suuri.
On jano, kova jano.
väsyttää pakkasen kiteet niin alas alas
Maan viileä kosketus
vetää puoleensa
takaisuuden uumeniin
pohjattomiin,
ei sieltä tulla takaisin.
Alku ja äkkiä edessä on uusi loppu.
Miten uskallan aloittaa mitään,
kun heittäydyn,
kuten minä teen
kuten minä teen
nielaisen juurineen
ja olen kuin hevonen
en osaa oksentaa.
Ja taas ja taas houkutus on liian suuri.
On jano, kova jano.
Aamutuimaan pakkasessa
Ihon hämärä jatkaa kulkuaan
ja minuutit.
Ja joka minuutti minä olen minuutin vanhempi.
Ja minä olen tietoinen näistä minuuteista.
ja minuutit.
Ja joka minuutti minä olen minuutin vanhempi.
Ja minä olen tietoinen näistä minuuteista.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Millaisen tyhjyyden minä täyttäisin
Työpaikalla keskellä sanojen ilotulitusta
- kaikilla on miljoona omaa asiaa -
minä yritän koota jatkuvasti keskeytyviä ajatuksiani
ei siitä tule mitään
ne repalotuvat
lakaistuvat nurkkiin häpeämään.
Pitäisi päättää tässä ja nyt
pitäisi
ja minä olen kuolemanväsynyt.
Minusta ei ole täyttämään tyhjyyttä.
Minun ajatuksieni rispaantuneet riekaleet häpeävät omissa nurkissaan.
Miten ne korjaan,
kun voimani eivät riitä niiden keräämiseen,
olematon aikani väistelee minua?
- kaikilla on miljoona omaa asiaa -
minä yritän koota jatkuvasti keskeytyviä ajatuksiani
ei siitä tule mitään
ne repalotuvat
lakaistuvat nurkkiin häpeämään.
Pitäisi päättää tässä ja nyt
pitäisi
ja minä olen kuolemanväsynyt.
Minusta ei ole täyttämään tyhjyyttä.
Minun ajatuksieni rispaantuneet riekaleet häpeävät omissa nurkissaan.
Miten ne korjaan,
kun voimani eivät riitä niiden keräämiseen,
olematon aikani väistelee minua?
Tunnisteet:
arvaus,
epäilys,
kuolemanväsynyt,
loppuelämä,
varo
maanantai 13. tammikuuta 2014
Ilon säikeitä etsimässä
Iloinen tasapainoinen pysäkki
kupliva lepo
kohtaaminen
tuttuus
juoksee pois
kun sitä yrittää ahtaa lauseisiin
ne eivät mahdu
Tunteet ja sanat riehekkaana sekamelskana jossain
ja joka hetki tulee uusi tykitys jostakin
minua revitään.
Milloin minulla olisi hetki aikaa
ottaa peili käteen
ja katsoa, näkyykö siellä joku.
Voi olla, että olen liuennut kylpyhuoneisiin luokkahuoneisiin käytäviin keskusteluihin.
Vain haju jäljellä? Mutta kenen?
kupliva lepo
kohtaaminen
tuttuus
juoksee pois
kun sitä yrittää ahtaa lauseisiin
ne eivät mahdu
Tunteet ja sanat riehekkaana sekamelskana jossain
ja joka hetki tulee uusi tykitys jostakin
minua revitään.
Milloin minulla olisi hetki aikaa
ottaa peili käteen
ja katsoa, näkyykö siellä joku.
Voi olla, että olen liuennut kylpyhuoneisiin luokkahuoneisiin käytäviin keskusteluihin.
Vain haju jäljellä? Mutta kenen?
Riisuttu
Kun ihminen on ensin riisuttu sanoista alasti
hän on haavoittuvimmillaan
ja minä puhun nyt itsestäni
kavahdan
pelkään kuollakseni
että joku vaikuttaa minuun
tyrehdyttää olemasta
ei minua voi kahlita muotoihin
minä haluan kasvaa itse
sitoa itse itseni
jos siltä tuntuu
ei minulla ole sanoja
koska en ole ehtinut edes piirtää tunteitteni ääriviivoja
minulla on vain hetkiä tunteita kosketusta kaikilla tasoilla
ääni "varo" tulee jostakin
enkä minä tiedä, mistä se tulee
minä pelkään
kadotin jo oman minuuteni
elämänilo järkkyi
kauhun tunne
mitä minä rikoin?
Voi miksi minä en hillitse itseäni
tavallisuuden taakse
miksi vielä kurotan ja luulen?
hän on haavoittuvimmillaan
ja minä puhun nyt itsestäni
kavahdan
pelkään kuollakseni
että joku vaikuttaa minuun
tyrehdyttää olemasta
ei minua voi kahlita muotoihin
minä haluan kasvaa itse
sitoa itse itseni
jos siltä tuntuu
ei minulla ole sanoja
koska en ole ehtinut edes piirtää tunteitteni ääriviivoja
minulla on vain hetkiä tunteita kosketusta kaikilla tasoilla
ääni "varo" tulee jostakin
enkä minä tiedä, mistä se tulee
minä pelkään
kadotin jo oman minuuteni
elämänilo järkkyi
kauhun tunne
mitä minä rikoin?
Voi miksi minä en hillitse itseäni
tavallisuuden taakse
miksi vielä kurotan ja luulen?
Tunnisteet:
hillitsemättömyys,
itsehillintä,
pelko,
tunteet,
vapaus
perjantai 10. tammikuuta 2014
Odottamisen vaikeusongelma
Ei se ollutkaan sitoutumiskammoa.
Se oli tyytymistä rippeisiin.
Se oli kohtamattomuuden tarinaa,
jossa alituiseen etsin ihmistä,
joka ei tullut.
Ja sitten paleli
ja etsin vikoja itsestäni
olihan niitä
Se oli tyytymistä rippeisiin.
Se oli kohtamattomuuden tarinaa,
jossa alituiseen etsin ihmistä,
joka ei tullut.
Ja sitten paleli
ja etsin vikoja itsestäni
olihan niitä
Tunnisteet:
ei jaksa odottaa,
kohtaamattomuus,
sitoutumiskammo
torstai 9. tammikuuta 2014
Avain
Ihminen voi jos haluaa
sulkea jokaisen tuntevan solun itsessään
ja elää silti
niin kuin hengittää kivi
hitaita vuosia
ja tarvitaan vain sekunti
kun kivi syttyy palamaan
hetket kulkevat päällekkäin ristikkäin ja takaperin
ja aika juoksee ja pysähtyy yhdellä kertaa
solut elävät kuin eivät olisi koskaan eläneet
ja ne huutavat kosketusta
iho on kuuma
hetki hetkeltä valmiina jakautumaan
tuhansiksi sirpaleiksi
kun avain sopii
sulkea jokaisen tuntevan solun itsessään
ja elää silti
niin kuin hengittää kivi
hitaita vuosia
ja tarvitaan vain sekunti
kun kivi syttyy palamaan
hetket kulkevat päällekkäin ristikkäin ja takaperin
ja aika juoksee ja pysähtyy yhdellä kertaa
solut elävät kuin eivät olisi koskaan eläneet
ja ne huutavat kosketusta
iho on kuuma
hetki hetkeltä valmiina jakautumaan
tuhansiksi sirpaleiksi
kun avain sopii
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Kevyt ja kupliva
Kevyt ja kupliva on hetken aitous,
kun se tulee ei mistään
ja puhaltaa menneen sammuksiin.
Uusi vuosi, ilon vuosi,
lepo,
vaikkei lepoa tiedossakaan.
Haparoivin katsein etsin tulevaisuuden historiaa.
Olisiko monumentin takana joku?
Loputon möhkäleitten jono takapolulla, edessä tanssipelto,
virkistäviä vehreitä niittyjä,
valon läikkeitä.
Odota, minä tulen!
kun se tulee ei mistään
ja puhaltaa menneen sammuksiin.
Uusi vuosi, ilon vuosi,
lepo,
vaikkei lepoa tiedossakaan.
Haparoivin katsein etsin tulevaisuuden historiaa.
Olisiko monumentin takana joku?
Loputon möhkäleitten jono takapolulla, edessä tanssipelto,
virkistäviä vehreitä niittyjä,
valon läikkeitä.
Odota, minä tulen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)