torstai 28. elokuuta 2014

Carmolis

Operettihelmat väristen
juhlin nuhan tuloa marjateellä.

Yskä vetää mielen mukaansa
apteekki keikkuu kotimatkan varrella.

Nyt en kerkeä,
nyt en halua,
tulee kesä,
tulee juhla,
työviikon loppuun.

Nujerrus kaikin keinoin,
älä tule!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Transaktio

Haluan olla kiltti siksi, että huvittaa,
en siksi, että olen velkaa.

Tassunpainallus


En varasta
ja sade kimaltelee rotvallinreunassa
punaisen pakettiauton takapellissä.

Sateen muisto
valaisee kadun kuin kevät,
heijastaa silmiini sumun,
jonka läpi pääsee vaivatta.

Pisara läikähtää
ja hermoratojen säkenöintiä ei voi estää
- kuvien sarja,
joka muistossa pikkuriikkinen kimallus.
Tämän aamun huomisen ylihuomisen alkujuuri.

Enää kaksi yötä.

tiistai 26. elokuuta 2014

Ketut

Niitä tuli kellarinovista,
lankoja pitkin matelemalla,
ne söivät kivetkin kynnysmaton alta,
ne murisivat vihaisesti kun häädin niitä pois luudalla.

Ne laukkasivat pitkin sänkipeltoa,
tekivät ympyrän ympärilleni,
vaikka minä kävelin ihan hitaasti
ja yritin olla välittämättä.
Ne uikuttivat perään.

Ne halusivat lihaa,
jäätelöä,
herkkuhyytelöä,
oman vatsansa täyteen.

perjantai 22. elokuuta 2014

Sadetta etsin

Silmäripsien varjon verran
voin asioihin vaikuttaa.

Ja riittämättömyys huutelee minulle herjauksia:
"Aikavammainen!
Julkisivu kaipaa remonttia!
Maalaa vähän!"

Ja silmäripsien varjon verran
muutan kaiken.

Se riittää.

Niitä varjoja tulee joka päivä lisää,
ja ja joka päivä on yksi ammottava musta aukko vähemmän,
yksi kerrallaan
häivähdys uudesta varjosta,
odotetusta.

Varjoissa uin,
sadetta etsin,
aina joskus ne tulevat luo,
kun kutsun,
hetket.

torstai 21. elokuuta 2014

Loppumaton

Erillisyyden aave kalpenee ja haihtuu,
usva lakoaa.

Vastaan tulee iso urohirvi,
joka kohottaa minut sarvilleen kuin kruunun.

Se hirvi ei matele,
ei pyydä.

Muistan kaukaa kotkat,
jotka roikkuivat puhelinlangoilla,
avokonttin ristiinnaulittu lammas
- kaukana takanapäin,
vapautettuna,
minä.

Ja minä putosin aavikoiden hiekkaan,
meren suolaan,
valaisin auringon,
keräsin kuun siruja,
ja katsoin kuvajaista syksyn järvestä,
joka syttyi palamaan.

Tuhosin kaiken, mihin koskin,
ja sen sietäminen ei ollut helppoa.

Otin vastaan puhelut viestit,
joiden välityksellä sain tietää vikani
ne joita oli,
ja ne,
joita ei ollut.

Puhelin soi,
ja sydän pysähtyi.
Taas.

Kun rypyt oikenivat,
sulat suoristuivat lysystä,
olin edelleen sama.

Säkeet on salattava,
sielu, rehellisyys kahlittava.
Niiltä.

Ja pitkään minun piti odottaa,
että tuli hirvi,
kesytön.

Sillä hetkellä loppui minun tarinani,
meidän tarinamme alkoi.

Hyökkäys

Minä tiedän, että se voi tapahtua uudelleen,
voin tehdä sen,
vahingoittaa.

Voin olla taas auki,
jos en ole varovainen,
jos en yhtään sulje.

Sellaisia voi edelleen tulla,
joita vedän puoleeni,
jotka romahdutan,
joille olen vahingollinen.

Edelleen.

Mutta mitään en toivo niin paljon,
kuin että saisin olla rauhassa auki

yhdelle

ja haluta sitä.

tiistai 19. elokuuta 2014

Ajatuksen näkyvyydestä

Uskalias ajatus.
Pyöritän.

En halua sanoa puhua mitään.
Kätken.

Minä tiedän.
En kerro.

Ja kaikki tietävät silti.


Joskus jää sulaa yllättäen

On erilaista herätä aamuun
jos tietää,
että odotan,
en väistä.

On erilaista olla,
kun tuntuu siltä,
että aika on läsnä,
eikä juokse karkuun,
kun yritän sitä tavoitella.

Sallin sen jopa pysähtyä.

On erilaista tuntea jotakin,
kuin aurinko lämmittäisi ihoani kaiken aikaa,
se ei mene pois.

Joskus jää vain sulaa,
kiven hengitys tihenee,
kaikki on toisin
ja vastarinta kadonnut,
kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

On erilaista herätä aamuun,
ihan kuin joku sanoisi, voit olla rauhassa,
kaikki on.

maanantai 18. elokuuta 2014

Mitä tapahtui?

Äkkiä tulee tietoisuus:
Tässä se on.

Kaikki loksahtaa paikalleen,
aika pysähtyy. 

Mennyt ja tuleva kohtaavat,
mutteivät tuhoa toisiaan.

Yksinkertaista.

Ja hymyjen muurit murtuvat,
ovet  avautuvat hiljaa, huomaamatta.

Suljetun paikan kammo on poissa.

Mitä tapahtui?

perjantai 15. elokuuta 2014

Arkana kuljen

Kuin en olisi koskaan lentänyt,
räpiköin pienillä siivilläni.

Ne eivät ole kasvaneet vielä.

Odotan tähdenlentoa,
jotta voisin toivoa,
nyt en uskalla toivoakaan vielä
- ja mitä toivoisin, en tiedä?



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Avunhuutojen hautausmaa

Minä tiedän, mitä on olla kivi
heräämässä henkiin.
Minä tiedän, mitä on padota koski yksin,
peittää sen putous käsin,
padota virrat.

Minä tiedän,
miltä tuntuu,
olla kivimurskaa.

Kalliollani avunhuutojen hautausmaa.

Klovniudesta

Minä en ole rakastanut vielä,
mutta olen kauan sitten antanut rakastaa itseäni kauhistuttavalla tavalla.

Onko mitään niin kohtuutonta kuin rakkauden sirkus?

Ihmisen työ

Jos olikin näytös
oli näytöskin elämää,

jos olikin show,
se antoi elämyksiä
oppia uutta.

Siinä showssa kasvoi vilja
lipui vesi
muotoutuivat vuoret ja huiput
pisaroi aika.

Patoamisen pakahdutuksen määrää ei mikään tarina kerro -
päivänvaloon tuli pieni osa ihmisen mieltä -
ei ollut kieltä kertoa, jakaa.

Taru erillisyydestä,
kummasta kaveruudesta,
rakkaudettomuudesta,
itsensä etsimisestä.

Paha ei ole kukaan,
mutta kuka antaa käyttää itseään kulissina,
syyllistyy vakavaan rikokseen,
itsensä hylkäämiseen.

Suru siitä,
että sitä ei ehkä aina osannut peittää muilta.

Ihmisen työ on iloa jakaa.

lauantai 9. elokuuta 2014

Yhden katseen verran

Älä itsestäsi luovu,
älä ajastasi,

älä lahoina oksina romahda,
älä putoa,
älä unohda juoda vettä,
älä arkipäivästä luovu.

Nuku riittävästi,
pese hampaat,
älä rutiineista luovu.

Pidä kiinni siitä, mikä omaasi on,
muista raha,
käytä valtaa,
elämäsi, sinun.

Yhden katseen verran.
Ei ajatustakaan.
Yhden katseen verran.

Yhtään enempää ei tarvittu
ja minä olin jo siellä,
valmiina putoamaan,
olemaan välittämättä vedestä,
minä juovuin rutiinittomuudesta,
ja kaikki työt jäivät tekemättä,
hukutin turhuudet,
rahan katkeamattomaan virtaan,
enkä katsonut kertaakaan taakse.

Yhden katseen verran,
pysähtyi aika.



torstai 7. elokuuta 2014

Ylösalaisin

Kuinka monta vuotta uin vastavirtaan,
olin Donna Quijote, kaupunkilainen.

Pyörrän pyhät puheeni,
minut täyttää aavistus ja pakahduttava ilo siitä, että osaan.
Luulin,
etten opi,
muttei se ollutkaan oppimistaito.