tiistai 29. heinäkuuta 2014

Viimeinen suru

Suru painaa siivet kylkiin
korvat luimuun,

kerii hännän koipien väliin.

Hyvästi jää,
suru,
taakse jää,
ole historiaa.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Etäinen haukku

Tämä kirja on luettu loppuun,
minun kirjani olisi monimutkaisempi,
eikä siitä tarvitsisi maksaa.

Jos jo lähtökohtaisesti etsii, on kai tavoitteena löytää,
mutta jos ei halua löytää, ei ehkä pidä etsiä?

Susien satama on kaukana,
mutta haukku kuuluu jo.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kuule ääni, joka kuiskaa

Aikakaudet sulloutuvat päällekkäin ja lomittain
ajan virtaa ei voi estää.

Unohdus, kadotettu aika,
ajattomat hetket virrassa.

Ken etsii totuutta,
ei sitoudu aikaan ei paikkaan.

Hetket tulevat juuri silloin kun niitä ei etsi,
ne kaikkoavat juuri silloin, kun ei haluaisi.

Pakotettuja minuutteja ei ole,
pysäytettyä totuutta ei ole.

On vain tietoisuus.
Ääni, joka kuiskaa.

Mitä muita totuuksia voisi olla?


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Lehmus katsoo

Lehmus katsoo minua lempein silmin,
se lupaa:

Aikojen alussa sinulle on annettu pienet siivet,
jotka sinua kantavat, vievät,
halkaisevat pilvet.

Älä huoli,
et voi vaihtaa sielua sisääsi.

Sinä tulet tuulemaan aikojen loppuun saakka,
sinä tulet syttymään ja palamaan loppuun,
yhä uudestaan.

Joinakin vuosina tulee paljon omenoita,
joinakin ei yhtään,
älä huoli siitä.

Ja sinä tulet repimään pilviä kappaleiksi,
polttamaan taloja ja aavikoita,
koskemaan kipeästi,
tuhkiin asti.

Lehmus katsoo lempeästi:
Sen verran on annettu, mitä jaksat sietää,
Sen verran saat,
mitä uskallat pyytää.

Onnen sirppi,
kylvön aura,
maa taivas ja tähdet:
Sinun.

Kaiken saat, mitä haluat.
Varo,
mitä sanot haluavasi.


Vuotokohta

Minä vuodan
Suolaa sokeria suklaata verta

Minä vuodan
Säkeniä pisaroita kiteitä

Ja se juoksee norona
Maan ääriin

Minä nappaan kiinni tuulen kärjestä
Ja ajelen uniin