sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Kymenen vuoden onni
Annoin sen tapahtua.
Pyörsin päätökseni,
Pyörsin päätökseni,
hylkäsin toteni.
Enkä pelosta,
muuten vain.
Muutos ja vapaus iholla,
enkä kertaakaan katsonut kuvia.
Annoin kaiken tapahtua.
Muutos ja vapaus iholla,
enkä kertaakaan katsonut kuvia.
Annoin kaiken tapahtua.
Enkä ihan valittamatta,
mutten valittanut usein.
mutten valittanut usein.
Tunnisteet:
ahdistus,
itsen hylkäys,
paikallaan,
sidoksissa
Onnea ei voi lainata
Siitä on jo aikaa,
kun viimeksi lainasin täydeksi kirjoitettuja sivuja.
Ja luin ne sivut loppuun ja päätin,
etten sitä koskaan enää tee.
Tyhjiä sivuja vain.
Ihan tyhjät sivut eivät mahdu nyt.
Miten olisi puolitäyteen kirjoitetut?
Selaan arkistoja,
olisiko lainattavia puolitäysiä sivuja,
vähän kirjoitettuja
tai sellaisia, joissa jokin sivu on unohtunut kirjoittaa?
kun viimeksi lainasin täydeksi kirjoitettuja sivuja.
Ja luin ne sivut loppuun ja päätin,
etten sitä koskaan enää tee.
Tyhjiä sivuja vain.
Ihan tyhjät sivut eivät mahdu nyt.
Miten olisi puolitäyteen kirjoitetut?
Selaan arkistoja,
olisiko lainattavia puolitäysiä sivuja,
vähän kirjoitettuja
tai sellaisia, joissa jokin sivu on unohtunut kirjoittaa?
torstai 23. tammikuuta 2014
Naaras
Historia hiipii perässäni kevein askelin.
Se nauraa, se hihkuu,
se vaanii
tiedän tiedän
Se panee merkille jokaisen siirtoni
ja ilkkuu
tiedän tiedän
Ei kesytetyille
Se nauraa, se hihkuu,
se vaanii
tiedän tiedän
Se panee merkille jokaisen siirtoni
ja ilkkuu
tiedän tiedän
Ei kesytetyille
Rapina
Ajatukset käsin kosketeltavissa
voin lukea ne paperien läheisyydestä
seiniltä
hengitys
Tiiviit tavoiteltavat aihiot tiivistyvät kynään,
joka koskettaa paperia kuumeisesti
kumi
yrittää tyhjentää virheajatuksen.
Mutta olisiko se ollut uusi tie? Mihin se olisi vienyt?
voin lukea ne paperien läheisyydestä
seiniltä
hengitys
Tiiviit tavoiteltavat aihiot tiivistyvät kynään,
joka koskettaa paperia kuumeisesti
kumi
yrittää tyhjentää virheajatuksen.
Mutta olisiko se ollut uusi tie? Mihin se olisi vienyt?
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Elämän tummanpunainen lanka
Odotuksen tunnistaa siitä,
että katse haparoi kaiken aikaa jonnekin,
kysyy,
mitä voisi muuttaa.
Olisi ehkä ollut parempi jäädä kivettymään vielä joksikin aikaa,
mutta herätetty, mikä herätetty.
Nainen minussa
etsii tilaisuutta.
Minua pelottaa jo,
ratkaisuni,
se tuleva.
Se tummanpunainen lanka ei katkea,
mutta mutkittelee arvaamattomasti.
että katse haparoi kaiken aikaa jonnekin,
kysyy,
mitä voisi muuttaa.
Olisi ehkä ollut parempi jäädä kivettymään vielä joksikin aikaa,
mutta herätetty, mikä herätetty.
Nainen minussa
etsii tilaisuutta.
Minua pelottaa jo,
ratkaisuni,
se tuleva.
Se tummanpunainen lanka ei katkea,
mutta mutkittelee arvaamattomasti.
Tunnisteet:
elämän lanka,
herätetty,
nainen,
odotus
Oikeassa oleminen
Kaunis on,
kaunis,
katse sisään kääntyneenä,
syvä vesi.
Minä pysäköin autoni taloni pensasaidan eteen.
Omalle paikalleen,
minun valitsemalleni.
Mutta aurinko nousi yksin hänelle vain.
Ja sade satoi
yksinäiseen pohjattomaan sydämeen,
jota ei täyttänyt yksikään tuhansista valonsäikeistä hymyistä,
ei pisaroista,
ei kuunvarjoista,
lumihipuista.
Se vuoti kaikesta tyhjiin alituiseen, kaikkiaikaan.
Ja hän peruutti autonsa minun autoni takapuskuriin.
Kaikkivaltias itsetietoisuus
itseriittoisuus
yksinoikeudella oikeassa oleminen.
Tokihan se oli minun vikani,
mitäs jätin auton hänen tielleen.
kaunis,
katse sisään kääntyneenä,
syvä vesi.
Minä pysäköin autoni taloni pensasaidan eteen.
Omalle paikalleen,
minun valitsemalleni.
Mutta aurinko nousi yksin hänelle vain.
Ja sade satoi
yksinäiseen pohjattomaan sydämeen,
jota ei täyttänyt yksikään tuhansista valonsäikeistä hymyistä,
ei pisaroista,
ei kuunvarjoista,
lumihipuista.
Se vuoti kaikesta tyhjiin alituiseen, kaikkiaikaan.
Ja hän peruutti autonsa minun autoni takapuskuriin.
Kaikkivaltias itsetietoisuus
itseriittoisuus
yksinoikeudella oikeassa oleminen.
Tokihan se oli minun vikani,
mitäs jätin auton hänen tielleen.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Tasapainolaudalla
Pienten hetkien paino
väsyttää pakkasen kiteet niin alas alas
Maan viileä kosketus
vetää puoleensa
takaisuuden uumeniin
pohjattomiin,
ei sieltä tulla takaisin.
Alku ja äkkiä edessä on uusi loppu.
Miten uskallan aloittaa mitään,
kun heittäydyn,
kuten minä teen
kuten minä teen
nielaisen juurineen
ja olen kuin hevonen
en osaa oksentaa.
Ja taas ja taas houkutus on liian suuri.
On jano, kova jano.
väsyttää pakkasen kiteet niin alas alas
Maan viileä kosketus
vetää puoleensa
takaisuuden uumeniin
pohjattomiin,
ei sieltä tulla takaisin.
Alku ja äkkiä edessä on uusi loppu.
Miten uskallan aloittaa mitään,
kun heittäydyn,
kuten minä teen
kuten minä teen
nielaisen juurineen
ja olen kuin hevonen
en osaa oksentaa.
Ja taas ja taas houkutus on liian suuri.
On jano, kova jano.
Aamutuimaan pakkasessa
Ihon hämärä jatkaa kulkuaan
ja minuutit.
Ja joka minuutti minä olen minuutin vanhempi.
Ja minä olen tietoinen näistä minuuteista.
ja minuutit.
Ja joka minuutti minä olen minuutin vanhempi.
Ja minä olen tietoinen näistä minuuteista.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Millaisen tyhjyyden minä täyttäisin
Työpaikalla keskellä sanojen ilotulitusta
- kaikilla on miljoona omaa asiaa -
minä yritän koota jatkuvasti keskeytyviä ajatuksiani
ei siitä tule mitään
ne repalotuvat
lakaistuvat nurkkiin häpeämään.
Pitäisi päättää tässä ja nyt
pitäisi
ja minä olen kuolemanväsynyt.
Minusta ei ole täyttämään tyhjyyttä.
Minun ajatuksieni rispaantuneet riekaleet häpeävät omissa nurkissaan.
Miten ne korjaan,
kun voimani eivät riitä niiden keräämiseen,
olematon aikani väistelee minua?
- kaikilla on miljoona omaa asiaa -
minä yritän koota jatkuvasti keskeytyviä ajatuksiani
ei siitä tule mitään
ne repalotuvat
lakaistuvat nurkkiin häpeämään.
Pitäisi päättää tässä ja nyt
pitäisi
ja minä olen kuolemanväsynyt.
Minusta ei ole täyttämään tyhjyyttä.
Minun ajatuksieni rispaantuneet riekaleet häpeävät omissa nurkissaan.
Miten ne korjaan,
kun voimani eivät riitä niiden keräämiseen,
olematon aikani väistelee minua?
Tunnisteet:
arvaus,
epäilys,
kuolemanväsynyt,
loppuelämä,
varo
maanantai 13. tammikuuta 2014
Ilon säikeitä etsimässä
Iloinen tasapainoinen pysäkki
kupliva lepo
kohtaaminen
tuttuus
juoksee pois
kun sitä yrittää ahtaa lauseisiin
ne eivät mahdu
Tunteet ja sanat riehekkaana sekamelskana jossain
ja joka hetki tulee uusi tykitys jostakin
minua revitään.
Milloin minulla olisi hetki aikaa
ottaa peili käteen
ja katsoa, näkyykö siellä joku.
Voi olla, että olen liuennut kylpyhuoneisiin luokkahuoneisiin käytäviin keskusteluihin.
Vain haju jäljellä? Mutta kenen?
kupliva lepo
kohtaaminen
tuttuus
juoksee pois
kun sitä yrittää ahtaa lauseisiin
ne eivät mahdu
Tunteet ja sanat riehekkaana sekamelskana jossain
ja joka hetki tulee uusi tykitys jostakin
minua revitään.
Milloin minulla olisi hetki aikaa
ottaa peili käteen
ja katsoa, näkyykö siellä joku.
Voi olla, että olen liuennut kylpyhuoneisiin luokkahuoneisiin käytäviin keskusteluihin.
Vain haju jäljellä? Mutta kenen?
Riisuttu
Kun ihminen on ensin riisuttu sanoista alasti
hän on haavoittuvimmillaan
ja minä puhun nyt itsestäni
kavahdan
pelkään kuollakseni
että joku vaikuttaa minuun
tyrehdyttää olemasta
ei minua voi kahlita muotoihin
minä haluan kasvaa itse
sitoa itse itseni
jos siltä tuntuu
ei minulla ole sanoja
koska en ole ehtinut edes piirtää tunteitteni ääriviivoja
minulla on vain hetkiä tunteita kosketusta kaikilla tasoilla
ääni "varo" tulee jostakin
enkä minä tiedä, mistä se tulee
minä pelkään
kadotin jo oman minuuteni
elämänilo järkkyi
kauhun tunne
mitä minä rikoin?
Voi miksi minä en hillitse itseäni
tavallisuuden taakse
miksi vielä kurotan ja luulen?
hän on haavoittuvimmillaan
ja minä puhun nyt itsestäni
kavahdan
pelkään kuollakseni
että joku vaikuttaa minuun
tyrehdyttää olemasta
ei minua voi kahlita muotoihin
minä haluan kasvaa itse
sitoa itse itseni
jos siltä tuntuu
ei minulla ole sanoja
koska en ole ehtinut edes piirtää tunteitteni ääriviivoja
minulla on vain hetkiä tunteita kosketusta kaikilla tasoilla
ääni "varo" tulee jostakin
enkä minä tiedä, mistä se tulee
minä pelkään
kadotin jo oman minuuteni
elämänilo järkkyi
kauhun tunne
mitä minä rikoin?
Voi miksi minä en hillitse itseäni
tavallisuuden taakse
miksi vielä kurotan ja luulen?
Tunnisteet:
hillitsemättömyys,
itsehillintä,
pelko,
tunteet,
vapaus
perjantai 10. tammikuuta 2014
Odottamisen vaikeusongelma
Ei se ollutkaan sitoutumiskammoa.
Se oli tyytymistä rippeisiin.
Se oli kohtamattomuuden tarinaa,
jossa alituiseen etsin ihmistä,
joka ei tullut.
Ja sitten paleli
ja etsin vikoja itsestäni
olihan niitä
Se oli tyytymistä rippeisiin.
Se oli kohtamattomuuden tarinaa,
jossa alituiseen etsin ihmistä,
joka ei tullut.
Ja sitten paleli
ja etsin vikoja itsestäni
olihan niitä
Tunnisteet:
ei jaksa odottaa,
kohtaamattomuus,
sitoutumiskammo
torstai 9. tammikuuta 2014
Avain
Ihminen voi jos haluaa
sulkea jokaisen tuntevan solun itsessään
ja elää silti
niin kuin hengittää kivi
hitaita vuosia
ja tarvitaan vain sekunti
kun kivi syttyy palamaan
hetket kulkevat päällekkäin ristikkäin ja takaperin
ja aika juoksee ja pysähtyy yhdellä kertaa
solut elävät kuin eivät olisi koskaan eläneet
ja ne huutavat kosketusta
iho on kuuma
hetki hetkeltä valmiina jakautumaan
tuhansiksi sirpaleiksi
kun avain sopii
sulkea jokaisen tuntevan solun itsessään
ja elää silti
niin kuin hengittää kivi
hitaita vuosia
ja tarvitaan vain sekunti
kun kivi syttyy palamaan
hetket kulkevat päällekkäin ristikkäin ja takaperin
ja aika juoksee ja pysähtyy yhdellä kertaa
solut elävät kuin eivät olisi koskaan eläneet
ja ne huutavat kosketusta
iho on kuuma
hetki hetkeltä valmiina jakautumaan
tuhansiksi sirpaleiksi
kun avain sopii
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Kevyt ja kupliva
Kevyt ja kupliva on hetken aitous,
kun se tulee ei mistään
ja puhaltaa menneen sammuksiin.
Uusi vuosi, ilon vuosi,
lepo,
vaikkei lepoa tiedossakaan.
Haparoivin katsein etsin tulevaisuuden historiaa.
Olisiko monumentin takana joku?
Loputon möhkäleitten jono takapolulla, edessä tanssipelto,
virkistäviä vehreitä niittyjä,
valon läikkeitä.
Odota, minä tulen!
kun se tulee ei mistään
ja puhaltaa menneen sammuksiin.
Uusi vuosi, ilon vuosi,
lepo,
vaikkei lepoa tiedossakaan.
Haparoivin katsein etsin tulevaisuuden historiaa.
Olisiko monumentin takana joku?
Loputon möhkäleitten jono takapolulla, edessä tanssipelto,
virkistäviä vehreitä niittyjä,
valon läikkeitä.
Odota, minä tulen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)