keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Syksy aiheuttaa sen

että työpaikalla on tosi hiljaista.

Pitäisi lähteä kotiin,
mutta jostakin syystä en saa lähdettyä.

On nälkä.

Olen porsas.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Ihmisen syntymä

Miten toisen kasvu koskettaakin hiljaa,
elämä hiipii,
tulee aika.

Vähän, vähän.

Kun saisi vain heittää taka-alalle selitykset
niin turhat
kohtaamiset,
joissa ei pinnan alla pintaa ei pohjaa

Katson ulos,
yön odotus.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Onko jo aika kieltäytyä?

Toisten toiveet halut ja puheet kävelevät yli
vieras musiikki
vieraat arvot
minua kiinnostamattomat asiat.

Ei sytytä enää
sytyn ihan muusta.
Täytyykö minun viettää aikaa siellä, missä muutun kylmäksi kuin jää?

Ihmiset loittonevat.
Minua kiinnostavat asiat muuttuvat läpinäkyviksi ja liukenevat olemattomiksi, ne ovat eri asioita, toisia kuin nämä, joista ihmiset puhuvat.

Minulla ei ole mitään annettavaa muille, minuun ei mahdu enää ulkoapäin yhtään mitään.

Ahdistaa, kun minun pitäisi yrittää kuulua sellaiseen, mihin en millään jaksaisi kuulua. Eikä se johdu mistään erityisesti, arvostan niitä toisia, en vaan osaa olla samanlainen.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Sinimusta kevätyö

Odotus kaihertaa mielen pohjalla,
tulisi jo.
Kevätauringon väsyttämät gerberat nuokkuvat
- annan niiden juoda.

Ja minua väsyttää yhä vähemmän,
mitä enemmän soluni imaisevat valoa,
ahmivat.

Minusta tulee elollinen.

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Elämisen helppous

Hän tietää minusta vaarallisen vähän,
elämisen helppous on turvattu tietämättömyyden siunauksella.

Puhumisen aika oli,
kuulemisen aikaa ei koskaan tullut.

Odotan itseksi tulemisen mahdollisuutta.
Minua ei ole tarkoitettu vain mahdollistamaan.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Casillero del Diablo

Kun kuvittelee olevansa loppu,
huomaakin yllättäen,
että jostakin on tullut ylimääräinen voima ja rauha.

Ei väsytä oikeastaan,
vaikka oikeastaan,
jollain tasolla,
voimat on käytetty loppuun.

Tulee jonkinlainen flow,
joka kantaa,
earth (h)our,
ehtiminen,
lepo.

Cabernet Savignon.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kohme

Pettymys ihmisten pyyteettömyyteen
on kuin kohme pinnallani.
Kun joku on vähän lämmin,
alan routia.
Olen liekittänyt sydäntä
monta kertaa
tarjonnut sen ilman muuta otettavaksi.
Ei sillä mitään tee.
Mutkattomuus ei kiinnosta ketään
enkä usko, että sama homma enää
vakavasti routimatta onnistuukaan.

Elämme hyödyn ja koneellisen suorittamisen ja rajaamisen maailmassa.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Vinksulavonksula

Vähän on kummallista
olla koko ajan läsnä jossakin
ventovieraat lähestyvät
ja kuvittelevat sinusta jotakin odottavat
tulevat niin liki, ettei mitenkään kehtaa paeta
ja sitten keksii jonkun tekosyyn olla olematta.

Ja sitten livenä sinulla on osaaminen ja niillä toisilla ei
jotka asioista päättelevät
mielivaltaisesti
ja sinä yrität sanoa
mutta kukaan ei kuule,
kun ei ole sen vertaa osaamista,
että osaisi kysyä ja kuulla.
Yritä nyt siinä sitten olla vakavasti otettava edes itsellesi.

Läsnäolo on absurdi ajatus.
Tuulee,
tuulimyllyt hurisevat vaimeasti
eikä niitä vastaan voi tapella,
kun ne eivät ymmärrä pyörivänsä vastatuuleen
keksivänsä ydinvoimalaa ja aurinkokennoja uudestaan uudestaan
kaikkien jo moneen kertaan tehtyjen ja korjattujen virheiden kautta.
Kun ei osata kuulla.

Ja siellä on myös niitä, jotka ahmaisevat sinut kiduksiinsa
- tahdoit tai et.

Kirjoittamattomia ovat läsnäolon säännöt eri yhteisöissä
ja sellaisiksi ne saavat jäädäkin
on yksi paikka,
jossa ei puhuta,
eikä puututa
ja puhutaan, mutta asioista.
Järjen ääni.

Ja etäällä hymyilee vinksulavonksula.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Rajankäyntiä

Ihminen, joka haluaisi kaiken olevan avaraa,
joutuu nöyrtymään,
kun raja tulee vastaan.
Loppuun imuroidusta ei ole iloa kenellekään,
ihmisestä sammuu virta,
se menee jumiin
ja se aiheuttaa vain syyllisyyttä ympärillä olevissa ihmisissä.

Ihmiset ovat kaivoja
työt ovat
- minun on lopetettava minulle tärkeästä
jatkuva luopuminen.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Valta ja vastuu

Johtamisen kuningasajatus on hajauttaa valta ja vastuu mahdollisimman etäälle toisistaan, niin että vastuulliset saavat tehdä loputtomiin tyhjää työtä, uudestaan ja uudestaan...

Voi kun kokonaisuuksien hallintaa, viisautta, lempeää johtamista
olisi olemassa

Olisi yksinkertaisia asioita
voi kun työtä olisi mahdollista tehdä
ilman että uupuu loputtomien tyhjien toimeksiantojen alle.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Madame Butterfly

Syksyllä joskus varasin parituntisen itselleni
joo halusin,
ja kuinka ollakaan,
on käynyt ilmi,
että samaan aikaan minun pitäisi olla sekä
Äänekoskella
että Järvenpäässä

Kyllä haluaisin
olla joka paikassa,
mutta minä en riitä.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Pöpöjen tulo

Väsyneenä huomaa flunssan tulon aikaisin.
Hengästys tulee,
mutta voimat ovat vielä tallessa
kadotakseen kohta.
Auton jäinen penkki tuntuu kylmemmältä kuin yleensä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kapteeni Aika

Siitä tietää aikuistuneensa, kun hyvän ruoan haistamisesta tulee sama mielihyvä, kuin sen syömisestä - nyt ei enää tarvitse samalla tavalla ruokaa. Kun lapsi kokee elämyksen järven jäällä laukatessaan niin paljon kuin hevosesta pääsee lumen tuprutessa hiihtäjien punaisille poskille. Voi muistaa, miltä se tuntuu, kokea sen kuin haistamalla. Tunnistamisen ilo.

torstai 12. helmikuuta 2009

Karmosiininpunainen humu

Koko sielu kohtaa
se rävähtää kohti
herkkiä herkkiä ihmisiä, hauraita koskea ihmisyydellä
ja ärsyttävän kiinni omissa kulttuureissaan

mies nais

hän pelkää.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Luisuu

Pelkään menettäväni otteen
pidän kiinni reunasta
se luisuu.

Kaiken teen huonosti
kaikessa olen kiinni vähän
juuri ja juuri sormenpäiden kosketus
kaikilla elämän alueilla.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Maanantai

Viikossa voisi olla vaikkapa yksi sellainen työtehtävä,
johon ei kätkeytyisi valtaisa haaste.

Haaskat näykkivät
ja naamioituminen näyttäytyy pakollisena:
Olisipa pelkkä hiljaisuus
osaaminen
kohtaaminen vailla fraseologiaa.

Yksinkertaisempaa olisi kohdata haaste,
mennä suorana eteenpäin.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Kestämätön perusta

Millainen perusta on talossa, joka on salakavalasti muuttunut kulissiksi kasvualustaksi? Ja sen elinkaaren aikana, mitä kaikkea se nielaisee sisäänsä, valtaisia määriä tulevaisuuden ilmaa ja elämää minun lapsiltani, lapsenlapsiltani ja heidän lapsiltaan. Mikä riivattu saa meidät asumaan näissä taloissa!

Voi, miten paljon minä rakastankaan sitä, että joku tässä maailmassa viitsii ajatella! Että joku vielä uskoo johonkin ja yrittää. Minä joskus luulin, että se on pelkkä puukon terän vilahdus, jota minä rakastan, mutta nyt ymmärrän, että pelkkä puukko ei riitä, sen pitää olla parantava puukko. Jos joskus vielä siihen liittyisi terien terä...

Osaamattomuuteni tietämättömyyteni kyvyttömyyteni painaa minut jälleen peiton alle. Tiedän liikaa voidakseni nukkua rauhassa. Onko meillä aikaa keskustella sälästä?

Muutoksen hengitys

Näitä hetkiä pelkään,
kun ne eivät täytykään itsestään
jatkuvalla tekemisellä

Kaipuu yllättää
muutos näykki jo lahkeita
seireenit laulavat
kaipuu minussa riisuu suojauksen

Yritän hallita,
mutta kaipuu on edennyt jo iholle
silmät etsivät
ja ottavat
sisin huutaa

Tukahdutan
olen hiljaa, kun ympäriltäni sammutetaan valot,
vaikka olen yhä siellä

ja pienikin kipinä on vaarallinen,
sillä ideologioiden soihdut sammuvat harvaan
ja kytevät pitkään.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Iltapuhde

Mandariinin ja murojen tuoksu
ja kaakaota
astianpesukoneen vaimea jylläys
hikiset vaatteet
ja suihkusta juuri loppunut lämmin vesi

ehkä pitäisi hankkia isompi varaaja
ehkä ei

perjantai 30. tammikuuta 2009

Samassa tilassa

Haluaisin kutsua elämäni ihmiset samaan tilaan,
mutta vain yksi heistä sopisi kaikkien kanssa.

Joka jälki on ollut eri
joka kohtaaminen on ollut eri
eri peili
siitä ei tulisi mitään?

Laidasta laitaan
ihmiseni ovat aaltoilleet

Aallot läikkyivät
pärskeiden tunnistamatta pohjaa
joka kerta erilaiset pärskeet.

Elämäni kuva särkyisi ehkä

ehkä niillä ei olisi mitään yhtä?
Ne eivät ehkä näkisi toistensa hyvyyttä
kun ne liikkuvat niin eri ilmastoissa.

Renesanssaan tässä elämässä
aina vaan.

Lepattavat tuulessa

Repaleeni lipuvat maan ääriin ja roikkuvat siellä
väsyttää
tämä jauhelihapakettien ostaminen

ja muu

torstai 29. tammikuuta 2009

Sitoutumisen kammo

Sitoutumisen kammo minussa on niin suuri,
että kykenen sitoutumaan vain mahdottomiin

mihin milloinkin.

Valitsen kohteet siten,
että niitä on lähes mahdoton sietää,
jolloin niihin johtaa ohut säie
ja vahva
ja olisi helppoa sanoa, että se katkesi,
vaikka en päästä sitä mitenkään katkeamaan.

Jokin minussa ajaa tekemään itseni tarpeettomaksi
ulos asioista
miltei irralleen.

Kaikkialla haluan olla hetken.

Synnytän jatkuvasti
mutta pysähtyä en voi,
säie katkeaa,
jossei sitä pidä koko ajan venytettynä
äärimmilleen.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Katse

Yhä uudelleen
ilmaantuu uusi hän,
jonka haluan nähdä
ja jonka vuoksi herään.

Usein ei ole ketään,
jota ajatella unta odottaessa ja aamulla ensin.
Mutta parempi sekin, että on päivähyvää,
kuin se,
ettei olisi ilahdutusta ollenkaan.

Suora katse, katseen syke, äly,
alan hengittää sähköä, nähdä yli hetken.
Ja aavistus,
eritän lämpöä.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Savustusta

Jonakin hetkenä minä leijailen ulos talosta
joka on minun
ja minun lasteni koti.
Yhä vähemmän minä mahdun tilaan,
en voi hengittää
ja jokaisesta liikahduksestani syntyy narinaa.
Vaimea ja yhä voimistuva natinan ääni tulee päivään ja yöhön.

Minun täytyy jaksaa.

On se hyvä, että kasvatustieteen laitos synnyttää kaikkitietäviä tietäjiä,
ja loistava juttu on, että jokaiselle sanalle ja teolle löytyy tieteellinen selitys,
jokainen hengenvetoni voidaan todistaa tieteellisesti virheelliseksi.

torstai 22. tammikuuta 2009

Säännönlukuvirhe

Yhteisön kannalta hän teki väärin,
hän luki säännön väärin
ja omaksi edukseen.
Mutta tekikö hän väärin, jos hän uskoi tekevänsä oikein?

Meillä kaikilla on erilaiset edellytykset selvitä tästä elämästä,
arjesta,
pitääkö kaikki mitoittaa edellytyksien mukaan?
Toiselle sallitaan enemmän kuin toiselle?
Ja toiselta vaaditaan sääntöjä, toiselta ei.
Toiset kantavat vastuun hiljaa
ja ne toiset jaksavat valittaa.
Kuinka vaikeaa onkaan erottaa kiihkeä kunnianhimo
oman edun tavoittelusta.
Ja onko sillä väliä, miksi se määritellään?

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Toisen ääni

Vielä kerran
tässä elämässä
tahdon kuulla huhuilua:

Missä olet?
Älä lähde?
Älä lopeta.

Ei niin, että olisi pakko olla ja jäädä ja jatkaa
vaan niin,
että se on minun oman äänettömän ääneni takaisinhuhuilua.

Olen puu

Tuli tarttuu ihoon
liikkuu lämmittää
tuli nuolee ihon alta
tunkeutuu ytimeen
kuuma.

Kipinöin
olen tuli.

Hetken lämpö,
äkkiä pellit kiinni.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Vaikeuksia

Todellisia
värikkäitä
erilaisia toisia
maailmoja.
Miten niihin pääsisi sisään?
Katson kuin elokuvaa
yritän kurkistaa
ymmärtää vähän siitä,
miten se on tehty,
mistä ajatukset tulevat.

Minun kanssani ei kuulemma voi elokuvaa katsoa (lue maailmaa).
Mutta minä voin, toisten kanssa.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Ase

Minuun ei voi vaikuttaa mitenkään.
Tai voi,
hyvyydellä voi.
Sellaista kun tapaa,
sen edessä on aseeton.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Ystävä

Yhteiset kokemukset yhdessäolo ystävyysaarre

Minä en ole ollut hyvä selvittämään, mikä siinä on vialla,
kun on.
Minä olen vetäytynyt, jättänyt kertomatta
loukkaantunut
turhautunut
olen mennyt pois
jäänyt ja jättäytynyt yksin
kun ystävyys ei ole miellyttänyt minua,
kun sillä ei ole enää ollut mitään tekemistä ystävyyden kanssa.

Mielet sumenevat
ja ystävät karkaavat omiin maailmoihinsa,
joihin ei halua tai joihin ei mahdu.

Mutta taas tulee päivä,
jolloin sumu on poissa
ja ystävä palannut.

Sellainen päivä oli eilen.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Seppä ja satumaa

Eräänä vuonna tähän aikaan
elin satua
ja kuvittelin löytäneeni pisaran kohtaamista
minulla oli uskomisen aihetta
ja se kaikki varmaan yksin minun sisälläni

Ajan haalistaessa kohtaamisen laatua merkitykseni kutistui pieneksi
en ollut enää kohtaamisen arvoinen
kysymyksiini vastattiin vain näennäisesti
ja minulle puhuttiin vain sanoilla, jotka olisivat voineet kuulua kenelle tahansa
tilalla oli jokin muu tärkeä
ja minä värisin tyhjänä
oli tullut viileä syksy vailla sisäisen ajan kosketusta

perjantai 2. tammikuuta 2009

Naiseusongelmia

Minä en ole koskaan tiennyt, miten naisten kanssa puhutaan,
miten materiaaleja hypistellään,
miten miesten tekemättömyyksistä valittamisesta tehdään taidetta,
miten ruusupuskista hemmottelusta ja kliseisistä huomionosoituksista innostutaan.
Korkokengistä kotelomekoista punaisista huulista kampaajista ja kylpylöistä!

torstai 1. tammikuuta 2009

Pakkanen jäädytti ovet ja ikkunat

Kevyitä riekaleita irti pilvipeitosta
katulamppu paljastaa kiteet

on vuoden ensimmäinen päivä

tulee hyvä vuosi

pakkanen punersi posket
ja jäädytti sormet
ja lumi pöllysi kun me iloisesti ravasimme tukkitietä
alun kirpakkuutta

on toiveita on

Huoli

Se kalvaa se repii
se irtoaa
suuntaa pois
se ei kuule
se muuttuu
se on toinen

siihen ei pääse koskea ei voi
se ei kuule
ei halua

kerran ollut ei palaa
sitä ei voi auttaa
sen on tehtävä muu
oma matka