lauantai 7. helmikuuta 2009

Kestämätön perusta

Millainen perusta on talossa, joka on salakavalasti muuttunut kulissiksi kasvualustaksi? Ja sen elinkaaren aikana, mitä kaikkea se nielaisee sisäänsä, valtaisia määriä tulevaisuuden ilmaa ja elämää minun lapsiltani, lapsenlapsiltani ja heidän lapsiltaan. Mikä riivattu saa meidät asumaan näissä taloissa!

Voi, miten paljon minä rakastankaan sitä, että joku tässä maailmassa viitsii ajatella! Että joku vielä uskoo johonkin ja yrittää. Minä joskus luulin, että se on pelkkä puukon terän vilahdus, jota minä rakastan, mutta nyt ymmärrän, että pelkkä puukko ei riitä, sen pitää olla parantava puukko. Jos joskus vielä siihen liittyisi terien terä...

Osaamattomuuteni tietämättömyyteni kyvyttömyyteni painaa minut jälleen peiton alle. Tiedän liikaa voidakseni nukkua rauhassa. Onko meillä aikaa keskustella sälästä?

Ei kommentteja: