Eräänä vuonna tähän aikaan
elin satua
ja kuvittelin löytäneeni pisaran kohtaamista
minulla oli uskomisen aihetta
ja se kaikki varmaan yksin minun sisälläni
Ajan haalistaessa kohtaamisen laatua merkitykseni kutistui pieneksi
en ollut enää kohtaamisen arvoinen
kysymyksiini vastattiin vain näennäisesti
ja minulle puhuttiin vain sanoilla, jotka olisivat voineet kuulua kenelle tahansa
tilalla oli jokin muu tärkeä
ja minä värisin tyhjänä
oli tullut viileä syksy vailla sisäisen ajan kosketusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti