tiistai 23. syyskuuta 2014

Sarvi

Lumi voisi jo peittää epäkohdat,
hillittömyyden, viallisuuden.

Koko elämä mennyt hillitsemisen oppimiseen
ja lopputulos on sama kuin se,
mistä lähdettiin.

Missä meni vikaan?

Hillittömyyden hillitseminen ei vaan suju,
vaikka istun sen päällä,
sidon patteriin,
tuhoan, alistan, väsytän.

Liikaa työtä 
ja liikaa muuta hillittävää.

Ja aina se jostakin putkahtaa esiin.

Kauneuden kaipuu kärventää sulkia,
noita-akkana vaellan.
Pilaan yksinkertaisuuden
tekemällä liikaa,
aina vaan liikaa.

Kirottu sarvi.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Hamsteri

Vaikka kuinka vanhenen
ja kohta kaikessa on remppaa,
pitää joka päivä muistaa hillitä,

säätää liekkiä pienemmälle,
muistuttaa,
että tee kaikkea vähemmän,
hengitä.

Ja minä vain huudan joka suuntaan,

juoksen kovempaa,
vaikka takajalka rispaa
ja kengissä oli reikiä jo vuosi sitten.

Minä en nuorene,
minä vanhenen.

Miksi se ei tule tajuntaan?
Miksi nämä solut eivät opi?

Mikä on, että minä ahmaisen edelleen koko parsinneulan,
lupaan parantaa koko sairaalan,
otan koppeja elämäntavoista,
usutan muitakin matkaan.

Ja kun puran puran pipoja ja villapaitoja,
luovun niistä yksi kerrallaan,
olen kuin hamsteri ilman juoksupyörää,

pysähdysahdistuksessa,
häpeällinen,
taas tuli tehtyä janottua liikaa.

Eteerisyys unikuvissa,
kauneus litistyneenä pelottavan peilin alle,
teot kohtuuttomia.

Koko minuus tyhjenee jokaisella deletellä.
(Arjen sankari.)
Vielä jää kuitenkin mekaniikka,
joka kiehuu polttaa pakkautuu,
pyörittää tyhjää.

Myyn kesän, aistiharhan ja matkailuauton,
liput sirkuksiin,
reikäiset kengät,
lukukirjan, kauppalistan, kaikki lukuisat kotini.

Kuka ostaa?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Hyvää yötä

Lähellä ja kaukana kohtaavat toisensa.

Että se on,
me tässä ja nyt
ja se riittää.

Lepään sinussa
ja sinusta tulee minulle uni.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Syksyn värit laskeutuvat yllemme

Jos lopultakin löysin ajalle värin,
en haluaisi sitä heti hukata
loppumattomiin kalenterimerkintöihin
ja täyttymättömiin toisiin odotuksiin.

Sanoilla uudet merkitykset,
puhdas sisältö,
en ole niitä ennen käyttänytkään,
sanojen kopioita vain
- jos niitäkään.

Syksyn värit laskeutuvat yllemme,
värittävät meidän syksymme,
meidän kohtaamisemme,
meidän lyhtymme.

Näistä sävyistä en tiennyt,
ehkä näkökyky aukeaa vasta
ajan täytyttyä,
ihmisen syksyssä.






maanantai 8. syyskuuta 2014

Vieläkö hymyilet?

Vieläkö hymyilet?
Olen vuori,
olen kivi,
olen rajaton peruskallio.

Minut saa jos ottaa,
mutta rukoilemalla en tule.

Rakastan,
mutta vahingoittaa en halua,
Tuhkasta haihdun yötaivaaseen.

Olen liekki,
olen tanssi,
olen laulu,
painan nolla kilogrammaa.

Vieläkö sinä hymyilet,
kun minä olen?

Mihinkään en katoa,
jos sallit minun olla,
mutta jos olen väärä
tai en riitä,
juoksuhiekkaa vain.

torstai 4. syyskuuta 2014

Jätin takin naulaan

Yritän pitkittää tätä kesää,
en suostu sukkahousuihin.
Jätin takin naulaan,
sovitin sitä,
mutta vielä se jäi.

Vesihöyry härmistyy auton ikkunoissa 
nauraa minulle,
kun kyyditsen sen pois laskemalla ikkunat,
vapautan ystäväni tuulilasinpyyhkijät viuhumaan,
vielä en skrapaa.

Minulla on vielä kesä.

Laitoin kuitenkin penkinlämmittimen,
se ei hidasta venytystä,
kun istun lyhythihasillani
ja ajan pitkin kesää.

Tuhatvuotias

Eihän tässä varaa olisi kiirehtiä aikaa,
mutta odotus ahnehtii minuutteja
ja työviikko tuntuu pitemmältä kuin ennen.

Onko niin, että odottavan aika vähintäänkin kaksinkertaistuu?

Minusta on tulossa tuhatvuotias.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kesän jälki

Oranssi ja harmaa hämäröivät
ja yön tulo putoaa kengille,
on alkusyksyn ilta.
Ihossa kesän jälki,
vaaleana tummana,
läsnäolon muisto.

Omenat ja
vaniljakastikkeen tuoksu tässä
ja minä yritän haluta niitä,
mutta todellisuudessa ajatukseni ovat kaukana
vaniljakastikkeesta.

Kurottelua

Olisihan se ihanaa olla samanlainen kuin kaikki muut,
keskiarvo,
havaitsemattomiin huvennut,
ei kivun tarttumapintaa ollenkaan.

Olisi äiti isä sisko veli,
kerrostalokolmio,
samanlaisen ruokahalu kuin kaikilla
ja täsmälleen samat vaatteet.

Varmuus siitä,
että kaikki vain jatkuu ja jatkuu
samana.
on säännölliset säännöt,
tuttuus,
toistojen jono.

Kotona kodin tuolla puolen,
kurottelemassa.

Voi lapsi,
ei ehkä ole sattumaa,
että tiemme kohtasivat.

Saarella

Yksikään vene ei tule.
Tuuli ohittaa.

Sen vaan vaistoaa,
kuin ison jääkaapin ovi aukeaisi,
vihainen katse,
tervehtimättömyys,
hidas torjunta.

Jotain olen kai tehnyt ollut elänyt?

Ja minä kuulin karheasta kirjelmästä,
havaitsen kivettyneet selät,
huomaan jalanjäljen takkini selkämyksessä
ja ihmettelen,
mikä rikokseni on.

Se että kaikki kelpaa,
kaiken jakaa,
se ei riitä.