Hamsteri

Vaikka kuinka vanhenen
ja kohta kaikessa on remppaa,
pitää joka päivä muistaa hillitä,

säätää liekkiä pienemmälle,
muistuttaa,
että tee kaikkea vähemmän,
hengitä.

Ja minä vain huudan joka suuntaan,

juoksen kovempaa,
vaikka takajalka rispaa
ja kengissä oli reikiä jo vuosi sitten.

Minä en nuorene,
minä vanhenen.

Miksi se ei tule tajuntaan?
Miksi nämä solut eivät opi?

Mikä on, että minä ahmaisen edelleen koko parsinneulan,
lupaan parantaa koko sairaalan,
otan koppeja elämäntavoista,
usutan muitakin matkaan.

Ja kun puran puran pipoja ja villapaitoja,
luovun niistä yksi kerrallaan,
olen kuin hamsteri ilman juoksupyörää,

pysähdysahdistuksessa,
häpeällinen,
taas tuli tehtyä janottua liikaa.

Eteerisyys unikuvissa,
kauneus litistyneenä pelottavan peilin alle,
teot kohtuuttomia.

Koko minuus tyhjenee jokaisella deletellä.
(Arjen sankari.)
Vielä jää kuitenkin mekaniikka,
joka kiehuu polttaa pakkautuu,
pyörittää tyhjää.

Myyn kesän, aistiharhan ja matkailuauton,
liput sirkuksiin,
reikäiset kengät,
lukukirjan, kauppalistan, kaikki lukuisat kotini.

Kuka ostaa?