tiistai 25. joulukuuta 2012

Tyhjennetty keräilijän pöytä

Lehtensä lumensa varistanut puu
Seinä vailla lasten kummilasten lastenlasten kuvia
Hylly ilman 82 maasta tuotuja muistoja
Pyyhitty tyhjä pöytä

Kaikki uusiksi

Enkä minä meinannut huomata, että näin on.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Pihoissa vieraita vieraita

Pihoihin pitäisi mennä
ja he tulevat pihoihin.
Istuvat tuoleilla
ja puhuvat
syövät
puhuvat.
En tiedä, mitä sanoisin.

Minun pihojeni ihmiset kasvoivat pois.
Voi olla, että sananikin kasvoivat pois.

Sanat vähän joskus pisaroivat,
mutteivät kohtaa.
Jaksanko etsiä sanojeni paikkaa?



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Nimiä asioille

On ihmisiä, jotka aina haluavat antaa nimiä asioille
määritellä ja rajata.

Mitä jos on vain määrittelemätön kurja olo
niistä lokeroihinsa puristetuista asioista,
jotka eivät mahdu mihinkään...

Olen kuin hyllyrivi,
jonne on heitetty kaikkien ylijäämät
hyvät sellaiset
- eivät vaan mahdu hyllyilleni -
ovat minulle turhia.

Minun pitäisi jaksaa puolustautua
mutta olen vain pohjattoman väsynyt ja surullinen.
Olen voimaton ajattelemaan,
mitä asiat ja ilmiöt ovat nimeltään,
en jaksa poistaa ajassani virtaavia roskia,
kaiken aikani valtaavia roskia.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Punainen lanka

Hauraan huomisen raosta voin erottaa
koivun
suoran ja valkoisen
kurottavan kohti sineä
pallon ytimestä poispäin

Kavahdan pysähtynyttä tilaa
ihmiset marssivat ohi
ja puhuvat puhuvat
omiaan

Leikkaan liimaan huomisia ja tulevia huomisia
syntyy kuvia
satunnaisuuksia

Punainen lanka ohjaa jonnekin
yhteisymmärrystä turha odottaa
ja vahingossa lipsahtaneet ohikiitävät kiitokset napattava heti
huomenna ne ovat jo tavoittamattomissa
muistamattomissa

Kaikki tehtävä nyt
tartuttava nyt

Tuuli tuulee
jonakin päivänä tuulee minun tuuleni
olen riittävän hauras
se ottaa minut mukaan

ja keskustelee.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kevät tulee huomenna

Kevät tulee huomenna.
Minulle myös?

Saisipa vähän nukkua....
....downshifting joopa joo.

Läsnäolon kirous
henkisyyden kasvu

Teen oikein, tiedän sen.
En tee ehkä hyvin,
mutta parhaani teen.

Ihmisillä on niin paljon asiaa ja huolia,
etteivät minun asiani ole kenenkään asioita,
minun huoleni muita huolia,
minun kiinnostukseni toisia.

Ja ystävyys meni jo
- tai onhan sitä palasina maailmalla.

Ystäviä omissa saarissaan,
omine käsityksineen, jotka eivät liikutu sanoista,
kohtaamisista.

Hetkittäin kyllä.

Kaipuu kahteuteen on olemassa,
tavoittamattomissa sisällä,
kohtaamisen kaipuu.

Toiseuden kokemus
vihloo hiljaa
luuytimessa.

Oikeita valintoja?
Kyllä.
Tämä elämä on ehkä tällainen, yksinäinen.

Kohtaamisia harvassa,
niin kuin kiven henkäyksiä.

Mutta kivi on vahva, turva,
eikä se vielä halkea.

torstai 26. tammikuuta 2012

Moraali

Kotka ja Norsu asuivat samassa talossa. Heillä oli perhe ja joskus yhteinen perheateria, yhteinen joulu ja samat oljet nukkumista varten. Talo oli iso, mutta piti ollakin, sillä Norsu vei paljon tilaa. Tilaa ei ollut kylläkään riittävästi Kotkan lennellä. Norsulla oli oma Perhonen, joka leikitteli sen kärsällä mielellään. Perhosella ei ollut lupa tulla kuitenkaan Kotkan ja Norsun kotiin, mutta kyllä se tuli, ajatuksen tasolla ainakin ja salaisina teksteinä.

Susi asui lähistöllä omassa torpassaan. Hänellä oli lämmin suhde Naarassuteen, joka puolestaan eleli kaukana korvessa oman Supikoiransa kanssa.

Eräänä päivänä Metsässä oli kevään ja auringon tulon juhlat. Kaikki Metsän eläimet kokoontuivat kohottamaan karhujen tuomia mesimaljoja auringonvalolle. Maljat kohotettiin ja tanner tömisi metsän eläinten tanssiessa elämälle.

Norsun valinta oli jättää Kotka, Perhonen, pesue ja rakas ystävä Susi vaalimaan Metsän musiikkiperinnettä ja tansseja ja keskittyä Naarassuden vokottelemiseen.