Kun on erikoistunut koko elämänsä ajan pitämään erilaisista asioista kuin useimmat yleensä, syntyy tilanteita, joissa haluaisi - ja yrittää kovasti - pitää samoista asioista yhteisen hyvän vuoksi...tulee petturin olo, kun hienoissa jutuissa kaipaa vaan kotiin ja omaan rauhaan. Voiko ihminen oppia joukkosieluksi kypsemmällä iällä? Pelkäänpä, että suunta on ihan toinen ja erakoidun vähä vähältä.