torstai 9. lokakuuta 2014

Syksyn aulassa

Syksy piirtää talojen ääriviivat vahvoiksi,
värit sakenevat,
aika tiivistyy.

Minä yritän pakkautua keski-ikään,
hankkia latureita, takkeja, sohvia, maaleja, kaukosäätimiä,
samanvärisiä kuppeja
ja käyttää niitä.

Yritän olla olematta levoton,
ravistamatta lehtiä puista.

Vähän pisaroi,
raskaita harmaita,
sielu sakenee,
kun se pysähtyy,
Haluan lentää,
haluan huutaa.

Jossakin kaikuu,
vaikken oikeasti huuda.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Halaus

Ihan pienen hetken saan
aamulla,
unen jälkeen,
ajatuksissa.

Kahvi ei vielä tipu,
mutta lehti kolahtaa,
leipäpussi rapisee,
lapsi kokkaa.

Tällä kertaa lapsen hymyn voi melkein kuulla,
askelissa keveys.

Kiedon peittoja tiukemmin,
laitan silmät kiinni,
pikamatka,
äkkiä olen poissa.

Onneksi on ajatus,
tässä ja nyt.
Voi kun saisin pitää muistini aina,
tämän muistin.

Keltainen aamu,
ei tuulen häivää.
Sinivalkoinen bussi odottaa liikennevaloissa.
Minä myös,
odotan taas.

Kaurapuuron syömisen taito

Pieni sydän musertuu,
rakkaus murenee,
hapertuu,
leijaa,
oliko sitä ollenkaan?

Vaikka kuinka sanon,
että rakkaus on ainoa asia maailmassa,
joka lisääntyy,
kun sitä jakaa,

se taistelee luopumista,
menee metsään asumaan,
kiukkuaa ja uhmaa,
on aikuista,
prinsessaa ja valtiatarta

ja vain halaus siihen auttaa.

Voi turhuuden turhuus,
miten aika mutkittelee itseään solmuun.

Mitä on kaurapuuron syöminen ja pipon päähän laitto?

Jakamista pakon alla,
luottamuksen vastaan harausta?
- Ketään en tarvitse.

Ainakaan puoleen minuuttiin.