sunnuntai 29. elokuuta 2010

Pilven silmät

Pysähtyneisyys tuijottaa minua uhkaavin silmin.

Haluan ravistella itseäni kuin koira tai hevonen.
Piehtaroida irti kaikesta kutittavasta.

Maa-ampiaisten maailma,
nälkäinen hyökkäys.

Olen lihaa.

Ihminen on rakastettava sellaisenaan

Pikkuinen iso lapsi, joka on kokenut kaiken eikä vielä kertaakaan välittämistä
Miten sellaista kosketaan
Niin että se eheytyisi
Miten sellaista tuetaan niin, että sille kasvaisi varsi,
kun sillä on vain lakastunut kukka ja sairastuneet juuret.

Kaikkihan lähtee liikkeelle siitä,
että se haluaa itse tulla autetuksi ja sitten auttaa auttaa
eikä ole mitään, millä auttaa
se vähäkin, mitä on jäljellä
uppoaa
loiseen.

Minulla on kädet,
mutta niillä käsillä ei mitään tee
kun pelottaa koskea,
ei mitään tietoa, mitä sieltä löytyy

sanoista mihinkään
viesti pitää saada jollakin konstilla perille
tai siis
jotenkin yrittää edesauttaa sen itsensä ymmärtämistä
jotenkin niin

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Viulun kanssa maailmalle

Kun on erikoistunut koko elämänsä ajan pitämään erilaisista asioista kuin useimmat yleensä, syntyy tilanteita, joissa haluaisi - ja yrittää kovasti - pitää samoista asioista yhteisen hyvän vuoksi...tulee petturin olo, kun hienoissa jutuissa kaipaa vaan kotiin ja omaan rauhaan. Voiko ihminen oppia joukkosieluksi kypsemmällä iällä? Pelkäänpä, että suunta on ihan toinen ja erakoidun vähä vähältä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Avasin mainoksen

Pakotin itseni avaamaan kirjakerhon mainoksen,
(tuhlaavat paperia, aikaa)
ajattelin tarkistaa,
voisiko se kuitenkin olla minua varten.

Ei...vieläkään

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Menemisen houkutus

Puhumattomuuden houkutus on vastustamaton.
Katoamisen viettelys vaarana aina...
Muutos, rakkaimpani.
Uusi tarina.

Nykyisyydet tietävät sitoutumisia,
vastenmielisiä, ahdistavia, epätäydellisiä.
Ketä kulloinkin tulisi säästää ja suojella,
kenen katkeruutta, kateutta, pienuutta hoitaa?
Kenen hoidettavaksi antautua?

Vaatii suurta voimaa olla kiinni puhumisen maailmassa,
hiljaisuuden vaara on vaaroista suurin.

Runo Coelholta

"Tulin keltaisessa metsässä kahden tien haaraan,
ja koska en voinut kulkea
kumpaakin, seisoin harmissani
ja seurasin katseellani yhtä
kunnes se kaartui aluskasvillisuuden joukkoon;

sitten valitsin toisen, joka oli yhtä hyvä,
mutta kenties parempi valinta
koska se oli ruohoinen ja halusi kulua,
vaikka oikeastaan ne olivat
kuluneet melko samanlaisiksi.

Sinä aamuna molemmat lepäsivät
peittonaan lehdet joita askelet eivät oleet sotkeneet.
Kulkisin ensimmäistä tietä joskus toiste!
Mutta koska tiesin että tie vie toisille teille
epäilin tulisinko koskaan takaisin.

Kerron tämän huokaisten
sitten joskus kun aikaa on kulunut:
tulin metsässä kahden tien haaraan, ja minä -
minä valitsin sen vähemmän kuljetun,
ja kaikki on seurausta siitä."

Coelho/Voittaja on yksin (2009)