keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Viulun kanssa maailmalle
Kun on erikoistunut koko elämänsä ajan pitämään erilaisista asioista kuin useimmat yleensä, syntyy tilanteita, joissa haluaisi - ja yrittää kovasti - pitää samoista asioista yhteisen hyvän vuoksi...tulee petturin olo, kun hienoissa jutuissa kaipaa vaan kotiin ja omaan rauhaan. Voiko ihminen oppia joukkosieluksi kypsemmällä iällä? Pelkäänpä, että suunta on ihan toinen ja erakoidun vähä vähältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Luin joskus jonkin kirjan, jonka kirjoittaja kertoi ihmisten pyrkivän kohti keskivertounelmaa eli omakotitaloa, miestä, kahta lasta ja koiraa - joskus vain huomatakseen, että tämä ei ollutkaan minun unelmaani. Eli joukkosieluisuudessa on varjopuolensa. Onnea oman polun kulkemiseen ♥
Terkuin Heli Pirtelöä ja pohjasakkaa -blogista
Lähetä kommentti