torstai 9. lokakuuta 2014

Syksyn aulassa

Syksy piirtää talojen ääriviivat vahvoiksi,
värit sakenevat,
aika tiivistyy.

Minä yritän pakkautua keski-ikään,
hankkia latureita, takkeja, sohvia, maaleja, kaukosäätimiä,
samanvärisiä kuppeja
ja käyttää niitä.

Yritän olla olematta levoton,
ravistamatta lehtiä puista.

Vähän pisaroi,
raskaita harmaita,
sielu sakenee,
kun se pysähtyy,
Haluan lentää,
haluan huutaa.

Jossakin kaikuu,
vaikken oikeasti huuda.

1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Tässä runossa on niin vahva ja elämänmakuinen tunnelma. Kiitos.