Jos lopultakin löysin ajalle värin,
en haluaisi sitä heti hukata
loppumattomiin kalenterimerkintöihin
ja täyttymättömiin toisiin odotuksiin.
Sanoilla uudet merkitykset,
puhdas sisältö,
en ole niitä ennen käyttänytkään,
sanojen kopioita vain
- jos niitäkään.
Syksyn värit laskeutuvat yllemme,
värittävät meidän syksymme,
meidän kohtaamisemme,
meidän lyhtymme.
Näistä sävyistä en tiennyt,
ehkä näkökyky aukeaa vasta
ajan täytyttyä,
ihmisen syksyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti