Olisihan se ihanaa olla samanlainen kuin kaikki muut,
keskiarvo,
havaitsemattomiin huvennut,
ei kivun tarttumapintaa ollenkaan.
Olisi äiti isä sisko veli,
kerrostalokolmio,
samanlaisen ruokahalu kuin kaikilla
ja täsmälleen samat vaatteet.
Varmuus siitä,
että kaikki vain jatkuu ja jatkuu
samana.
on säännölliset säännöt,
tuttuus,
toistojen jono.
Kotona kodin tuolla puolen,
kurottelemassa.
Voi lapsi,
ei ehkä ole sattumaa,
että tiemme kohtasivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti