maanantai 4. toukokuuta 2009

Sinimusta kevätyö

Odotus kaihertaa mielen pohjalla,
tulisi jo.
Kevätauringon väsyttämät gerberat nuokkuvat
- annan niiden juoda.

Ja minua väsyttää yhä vähemmän,
mitä enemmän soluni imaisevat valoa,
ahmivat.

Minusta tulee elollinen.

Ei kommentteja: