Jokainen päivä raottaa uuden verhon,
uteliaana katson niiden taa.
Ymmärrän, miten vähän tiedän,
miten vähän ymmärrän.
Ehkä tässä selviää, miten hauraita unelmat olivat
miten turhia ja tyhjiä
kun ei niitä oikeasti halunnutkaan.
Kurottelun kuvajainenko
minua ohjaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti