Sano, uskallanko nousta,
uskallanko kivuta seuraavalle portaalle,
vai katoanko vain hiljaisuuteen
vähin äänin?
Annanko pään painua
ja tyydynkö siihen,
mitä jää?
Uskallanko edetä vain, jos olen vahvempi?
Tulenko vain hätiin
hädän keskellä?
Entä kohtaaminen,
miten sen käy?
Miten ja millä minä ansaitsisin vastavuoroisuuden?
Miten minusta tulisi riittävä, kelvollinen, oikea?
Mikä minusta voisi tulla,
jos ryhtyisin kuuntelemaan myös itseäni?
Tekisin useammin asioita, joita rakastan.
Ymmärtäisin, muistaisin, mitä kaikkea rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti