Selkärankaiset puhuvat vähän,
joskus asiaakin.
Fanaatikkojen sokeitten armeija
lajittelee minuja solkenaan,
puheen puuttuessa
ymmärrystä kohtaamista ei vain tule.
On puheen merkki,
mutta jos sanat sisältävät totaalisesti eri sisältöjä,
viesti värittyy ihan uusiksi,
ja seuraus on kohtalokas.
Tasokas keskustelu uupuu,
aihe katoaa,
ajatus vajoaa alhaiseksi.
Ja minä sanon sanoja
ja riudun.
Loppujen jono vilkuttaa minulle ja ilkkuu,
olisko seuraava loppu jo viimeinen ennen
loppujen loppua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti