Etenen karua tietä,
etenen kiviä pitkin,
pitkin mahdollisuuden ajatusta.
Seuraan ja odotan.
Kärsimättömyyteni tekee minut ärtyisäksi.
Näkymättömyyteen ei ole vielä piirtynyt
edes ääriviivoja,
hahmo pelkän ilmiasun varassa,
käytös tulkittuna vierauden kautta.
Minä en ole laiska,
rohkea olen myös,
mielelläni piirtäisin kuvia ja sanoja.
Haluaisin tietää lisää,
mutten halua ahdistaa.
Haluaisin erottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti