Yllättävä kiinnostukseni matematiikkaan läikähti yli äyräitten ja minä laskin ja laskin ja laskin.
Lopulta pisteeni olivat huimat
ja olinhan minä hyvä.
Hän oli vanha ja minä hädintuskin täysi-ikäinen.
Perheellinen.
Ja se syttyi ja jatkui ja siitä tuli joksikin aikaa tosi.
Aikuisen ihmisen hauraus ja tietämättömyys, kokemattomuus yllätti minut.
Lopulta hän alkoi maistua kaurapuurolta.
Olin tarjonnut hänelle aikaani ihan liikaa
ja hän oli vastuuttomasti ottanut sitä,
aneli lisää.
Päätin kadota.
En ollut kukaan,
eikä minusta koskaan olisi tullut kukaan.
Olin haavekuva,
joka poistettiin tieltä,
jätettiin pimeälle tielle,
kun piilottamisen aika tuli.
Minä kävelin valoon,
mutta vielä ne askeleet seurasivat minua,
toisissa vartaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti