Etäisyys, etäisyys,
torjunta,
selkeästi kiehtovaa.
Vakavuus,
silmissä unelma ja kiltteys.
Ja siihen se jäi.
Jatkoimme kauan,
vaikka en koskaan onnistunut olemaan oikea,
eikä hän,
hän oli ihan väärä.
Hetken kuitenkin kohtasimme,
sitten se muuttui.
Ensin oli yliote siellä
ja sitten olin minä jo poissa.
Olin jo haavoittunut niin paljon,
ettei sitä olisi voinut korjata.
Rakkaus oli jo kauan sitten kääntänyt selän,
ei sitä voi enää muuttaa.
Minä kurottelin toisaalle,
ei se riittänyt,
vaikka tuolloin olisin kai ollut ihan kaikki, hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti