sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Kymenen vuoden onni
Annoin sen tapahtua.
Pyörsin päätökseni,
Pyörsin päätökseni,
hylkäsin toteni.
Enkä pelosta,
muuten vain.
Muutos ja vapaus iholla,
enkä kertaakaan katsonut kuvia.
Annoin kaiken tapahtua.
Muutos ja vapaus iholla,
enkä kertaakaan katsonut kuvia.
Annoin kaiken tapahtua.
Enkä ihan valittamatta,
mutten valittanut usein.
mutten valittanut usein.
Tunnisteet:
ahdistus,
itsen hylkäys,
paikallaan,
sidoksissa
Onnea ei voi lainata
Siitä on jo aikaa,
kun viimeksi lainasin täydeksi kirjoitettuja sivuja.
Ja luin ne sivut loppuun ja päätin,
etten sitä koskaan enää tee.
Tyhjiä sivuja vain.
Ihan tyhjät sivut eivät mahdu nyt.
Miten olisi puolitäyteen kirjoitetut?
Selaan arkistoja,
olisiko lainattavia puolitäysiä sivuja,
vähän kirjoitettuja
tai sellaisia, joissa jokin sivu on unohtunut kirjoittaa?
kun viimeksi lainasin täydeksi kirjoitettuja sivuja.
Ja luin ne sivut loppuun ja päätin,
etten sitä koskaan enää tee.
Tyhjiä sivuja vain.
Ihan tyhjät sivut eivät mahdu nyt.
Miten olisi puolitäyteen kirjoitetut?
Selaan arkistoja,
olisiko lainattavia puolitäysiä sivuja,
vähän kirjoitettuja
tai sellaisia, joissa jokin sivu on unohtunut kirjoittaa?
torstai 23. tammikuuta 2014
Naaras
Historia hiipii perässäni kevein askelin.
Se nauraa, se hihkuu,
se vaanii
tiedän tiedän
Se panee merkille jokaisen siirtoni
ja ilkkuu
tiedän tiedän
Ei kesytetyille
Se nauraa, se hihkuu,
se vaanii
tiedän tiedän
Se panee merkille jokaisen siirtoni
ja ilkkuu
tiedän tiedän
Ei kesytetyille
Rapina
Ajatukset käsin kosketeltavissa
voin lukea ne paperien läheisyydestä
seiniltä
hengitys
Tiiviit tavoiteltavat aihiot tiivistyvät kynään,
joka koskettaa paperia kuumeisesti
kumi
yrittää tyhjentää virheajatuksen.
Mutta olisiko se ollut uusi tie? Mihin se olisi vienyt?
voin lukea ne paperien läheisyydestä
seiniltä
hengitys
Tiiviit tavoiteltavat aihiot tiivistyvät kynään,
joka koskettaa paperia kuumeisesti
kumi
yrittää tyhjentää virheajatuksen.
Mutta olisiko se ollut uusi tie? Mihin se olisi vienyt?
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Elämän tummanpunainen lanka
Odotuksen tunnistaa siitä,
että katse haparoi kaiken aikaa jonnekin,
kysyy,
mitä voisi muuttaa.
Olisi ehkä ollut parempi jäädä kivettymään vielä joksikin aikaa,
mutta herätetty, mikä herätetty.
Nainen minussa
etsii tilaisuutta.
Minua pelottaa jo,
ratkaisuni,
se tuleva.
Se tummanpunainen lanka ei katkea,
mutta mutkittelee arvaamattomasti.
että katse haparoi kaiken aikaa jonnekin,
kysyy,
mitä voisi muuttaa.
Olisi ehkä ollut parempi jäädä kivettymään vielä joksikin aikaa,
mutta herätetty, mikä herätetty.
Nainen minussa
etsii tilaisuutta.
Minua pelottaa jo,
ratkaisuni,
se tuleva.
Se tummanpunainen lanka ei katkea,
mutta mutkittelee arvaamattomasti.
Tunnisteet:
elämän lanka,
herätetty,
nainen,
odotus
Oikeassa oleminen
Kaunis on,
kaunis,
katse sisään kääntyneenä,
syvä vesi.
Minä pysäköin autoni taloni pensasaidan eteen.
Omalle paikalleen,
minun valitsemalleni.
Mutta aurinko nousi yksin hänelle vain.
Ja sade satoi
yksinäiseen pohjattomaan sydämeen,
jota ei täyttänyt yksikään tuhansista valonsäikeistä hymyistä,
ei pisaroista,
ei kuunvarjoista,
lumihipuista.
Se vuoti kaikesta tyhjiin alituiseen, kaikkiaikaan.
Ja hän peruutti autonsa minun autoni takapuskuriin.
Kaikkivaltias itsetietoisuus
itseriittoisuus
yksinoikeudella oikeassa oleminen.
Tokihan se oli minun vikani,
mitäs jätin auton hänen tielleen.
kaunis,
katse sisään kääntyneenä,
syvä vesi.
Minä pysäköin autoni taloni pensasaidan eteen.
Omalle paikalleen,
minun valitsemalleni.
Mutta aurinko nousi yksin hänelle vain.
Ja sade satoi
yksinäiseen pohjattomaan sydämeen,
jota ei täyttänyt yksikään tuhansista valonsäikeistä hymyistä,
ei pisaroista,
ei kuunvarjoista,
lumihipuista.
Se vuoti kaikesta tyhjiin alituiseen, kaikkiaikaan.
Ja hän peruutti autonsa minun autoni takapuskuriin.
Kaikkivaltias itsetietoisuus
itseriittoisuus
yksinoikeudella oikeassa oleminen.
Tokihan se oli minun vikani,
mitäs jätin auton hänen tielleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)