Lisäämisen tyhjentäminen

Siinä tilassa olemisen,
vähyyden tunnustamisen,
kaiken tyhjentämisen,
koko rakennelman purkamisen
aika on.

Mitään tavoittelematta.

Se, miten kipeää se on,
en tiedä,
huomaako sitä kukaan,
haluanko pureskella koko elämäntyön mittarit palasiksi,
en tiedä.

Aika on.

Kotona

Yhtäkkiä huomasin
olin kotona
minun ei tarvinnut taistella jokaisesta leipäpalasta sukasta ja lämpöasteesta
sekunnista

Saatoin luottaa
Sanat joita puhuin
tulivat kuulluiksi
Ymmärsin teot

olin kotona
katseissa lämmin pilke
teoissa hyväksyvyys ja ihailu
eleissä avoin lokeroimattomuus

Kotona,
kodin tuolla puolen

Odotan

Näinä aikoina
vain odotan
että kasat katoavat
tila on vapaa
askeleet eivät tärisytä ennen kuin herään
kova ääni ei sammuta kytevää värettä

ei sammunut ei ole se

se kytee vaarallisen hiljaa
ja odottaa

eräänä päivänä viimeinen tylytys on ohi
pöytä siivottu
johdot pakattu

ja minä odotan
tulee päivä
tulen kotiin joka on taas minun
saan vapauttaa kaiken värinän jälleen sellaiseksi kun se on

Kilpavarustelua

Minä sanoin, että minun varvastani särkee.
Hän sanoi, että hänen varvastaan särkee vielä enemmän.

Minä sanoin, että olen kyllästynyt.
Hän oli minua kyllästyneempi.

Kerroin, etten voi enää nukkua.
Hän ei ollut voinut nukkua pidempään aikaan kuin minä.

Keskustelu päättyi minun hiljaisuuteeni,
hänen puheensa alkoi,
eikä koskaan loppunut.

Tyhjennetty keräilijän pöytä

Lehtensä lumensa varistanut puu
Seinä vailla lasten kummilasten lastenlasten kuvia
Hylly ilman 82 maasta tuotuja muistoja
Pyyhitty tyhjä pöytä

Kaikki uusiksi

Enkä minä meinannut huomata, että näin on.

Pihoissa vieraita vieraita

Pihoihin pitäisi mennä
ja he tulevat pihoihin.
Istuvat tuoleilla
ja puhuvat
syövät
puhuvat.
En tiedä, mitä sanoisin.

Minun pihojeni ihmiset kasvoivat pois.
Voi olla, että sananikin kasvoivat pois.

Sanat vähän joskus pisaroivat,
mutteivät kohtaa.
Jaksanko etsiä sanojeni paikkaa?

Nimiä asioille

On ihmisiä, jotka aina haluavat antaa nimiä asioille
määritellä ja rajata.

Mitä jos on vain määrittelemätön kurja olo
niistä lokeroihinsa puristetuista asioista,
jotka eivät mahdu mihinkään...

Olen kuin hyllyrivi,
jonne on heitetty kaikkien ylijäämät
hyvät sellaiset
- eivät vaan mahdu hyllyilleni -
ovat minulle turhia.

Minun pitäisi jaksaa puolustautua
mutta olen vain pohjattoman väsynyt ja surullinen.
Olen voimaton ajattelemaan,
mitä asiat ja ilmiöt ovat nimeltään,
en jaksa poistaa ajassani virtaavia roskia,
kaiken aikani valtaavia roskia.