keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Syksy aiheuttaa sen

että työpaikalla on tosi hiljaista.

Pitäisi lähteä kotiin,
mutta jostakin syystä en saa lähdettyä.

On nälkä.

Olen porsas.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Ihmisen syntymä

Miten toisen kasvu koskettaakin hiljaa,
elämä hiipii,
tulee aika.

Vähän, vähän.

Kun saisi vain heittää taka-alalle selitykset
niin turhat
kohtaamiset,
joissa ei pinnan alla pintaa ei pohjaa

Katson ulos,
yön odotus.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Onko jo aika kieltäytyä?

Toisten toiveet halut ja puheet kävelevät yli
vieras musiikki
vieraat arvot
minua kiinnostamattomat asiat.

Ei sytytä enää
sytyn ihan muusta.
Täytyykö minun viettää aikaa siellä, missä muutun kylmäksi kuin jää?

Ihmiset loittonevat.
Minua kiinnostavat asiat muuttuvat läpinäkyviksi ja liukenevat olemattomiksi, ne ovat eri asioita, toisia kuin nämä, joista ihmiset puhuvat.

Minulla ei ole mitään annettavaa muille, minuun ei mahdu enää ulkoapäin yhtään mitään.

Ahdistaa, kun minun pitäisi yrittää kuulua sellaiseen, mihin en millään jaksaisi kuulua. Eikä se johdu mistään erityisesti, arvostan niitä toisia, en vaan osaa olla samanlainen.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Sinimusta kevätyö

Odotus kaihertaa mielen pohjalla,
tulisi jo.
Kevätauringon väsyttämät gerberat nuokkuvat
- annan niiden juoda.

Ja minua väsyttää yhä vähemmän,
mitä enemmän soluni imaisevat valoa,
ahmivat.

Minusta tulee elollinen.

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Elämisen helppous

Hän tietää minusta vaarallisen vähän,
elämisen helppous on turvattu tietämättömyyden siunauksella.

Puhumisen aika oli,
kuulemisen aikaa ei koskaan tullut.

Odotan itseksi tulemisen mahdollisuutta.
Minua ei ole tarkoitettu vain mahdollistamaan.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Casillero del Diablo

Kun kuvittelee olevansa loppu,
huomaakin yllättäen,
että jostakin on tullut ylimääräinen voima ja rauha.

Ei väsytä oikeastaan,
vaikka oikeastaan,
jollain tasolla,
voimat on käytetty loppuun.

Tulee jonkinlainen flow,
joka kantaa,
earth (h)our,
ehtiminen,
lepo.

Cabernet Savignon.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kohme

Pettymys ihmisten pyyteettömyyteen
on kuin kohme pinnallani.
Kun joku on vähän lämmin,
alan routia.
Olen liekittänyt sydäntä
monta kertaa
tarjonnut sen ilman muuta otettavaksi.
Ei sillä mitään tee.
Mutkattomuus ei kiinnosta ketään
enkä usko, että sama homma enää
vakavasti routimatta onnistuukaan.

Elämme hyödyn ja koneellisen suorittamisen ja rajaamisen maailmassa.