Kelvolliseksi tulemisesta

Sano, uskallanko nousta,
uskallanko kivuta seuraavalle portaalle,
vai katoanko vain hiljaisuuteen
vähin äänin?

Annanko pään painua
ja tyydynkö siihen,
mitä jää?

Uskallanko edetä vain, jos olen vahvempi?
Tulenko vain hätiin
hädän keskellä?

Entä kohtaaminen,
miten sen käy?

Miten ja millä minä ansaitsisin vastavuoroisuuden?
Miten minusta tulisi riittävä, kelvollinen, oikea?

Mikä minusta voisi tulla,
jos ryhtyisin kuuntelemaan myös itseäni?

Tekisin useammin asioita, joita rakastan.
Ymmärtäisin, muistaisin, mitä kaikkea rakastan.

Ääni

Minä kuulin ensin vain äänen,

puhetta,

kiinnostavaa puhetta.

Historian havinaa,

elämänkohtaloita,

suvun ja paikkojen tarinaa.

Olin väsynyt,

mutta korvani jaksoivat,

tumma ääni,

tuttu murre, 

kotoisa sävy.

Ja kun lopulta näin ihmisen,

oli vaikea yhdistää ääni ja hän,

mutta kyllä ne kuuluivat samalle ihmiselle.

Lelukaupassa

Se ei tapahdu niin,
että tullaan tilaan ja arvioidaan.

Riisutaan katseilla
ja tarkistetaan,
vastaako tuote tilausta.

Harha ei milloinkaan oikeuta reklamaatioon.

Kyseessä on
täydellinen luomus

koko maailman katsoa kokea sellaisenaan.

Se tapahtuu nöyränä vaivihkaa
sivistys riisuttuna
odotuksia vailla,
kaikki haavat valmiina vuotamaan
tähdet silmissä valmiina läikehtimään

tai polttamaan lelukaupat tyhjiksi

Aamukahvilla

Vaikka sydän meinaa pakahtua,
pyytää nollausta,
se lyö kumein säännöllisin terävin lyönnein,
vaativasti.

Tuhat sateenkaarta
pilvenreunaa
kukkaniittyä
merta minä olen sydämineni kahlannut

ja kaikilta niiltä pudonnut,

paikattu jeesusteipillä
ja yhä uudelleen

täytän uuden kupin kahvia.

Hiljainen kaipuu

Kevät tulee
ja minä olen kuin lunta niskaan saanut krookus.

Kohtaamattomuuksien kierre
velloo ja louhii minusta kullan pois.

Tule jo aurinko,
täytä minut!

Kukkahattuja

Kyllä se niin on
että minä en suostu kutistuskoneeseen
enää.

Rönsyjä ja kukkareuhkoja hatussani
kiidän
valtateitä väärään suuntaan.

En suostu paimentamaan sanojani,
enkä suostu haihtumaan huleina.

Oranssia
oranssia
ja lätäköihin!

Minä haluan roiskuttaa vettä!

Kevät tulee

Kevät tulee,
räntäsade kuiskii minulle tulevasta

ja pajunkissat.

Osaisinko odottaa rauhassa,
antaa sen vaan tulla?

Tuskin vaan.
Minä siirrän kelloa eteenpäin,
juoksen kovempaa,

käytän huomisen rahat,
syön ruoat,
tuhlaan kellon tyhjäksi.

Kun en jaksa odottaa.
Kevät!