Ihan sama, vaikka elämän minuutit loppuisivat tähän

Jokainen kadotetun ajan minuutti
tiivistyy nyt-ajan minuuttien kehrään

jokainen hetki osuu luuytimeen
ja sytyttää hermoradat koskettamaan
uusia minuutteja

ja minuutteja tulee jonossa, mutta ne eivät liiku,
ne ovat tässä
ja minä elän
ja ihan sama loppuisivatko elämän minuutit tähän

olen turvassa
ja onnen käsi ympäröi ajanlaskun

huomista ei ole,
on vain nyt,
ja se on enemmän kuin riittävästi

Samalla puolella

Ystävän tulo
yhä uudelleen uudessa valossa
uusin silmin virkistynein sydämin

helmet helisevät
lasit välkkyvät

ja hymy

ehdotusten kirpeä vuolaus
ja jokin ydin siellä miltei tartuttavissa

haparoimme aikaa yhdessä.

Ystäväni olet ollut matkallani pitkään
ja sinun liikehdintäsi tunnen

vaiheiden variaatiot

rauhan hetket
ja syvyys asetelmissa,
tuttuuden keinu.

Olemme olleet me
jo kauan.

Se hyväksyvyys ja ymmärrys
säröjen harmonia
ja suuttumus
- ystävyys,
ei lainattavissa,
se vain on.

Ihminen,
samalla puolella.

Sipulin kuoriminen

Vähin erin pois ruskea kuori.
Siivu kerrallaan.

Yksi kerrallaan pois koko suojaus.

Opitut tavat toistuvat maneerit vallankäytön välineet.

Pois vaan.

Ylin kerros pois.

Ennakkoluulot asenteet, mukaetiikka.

Kaikki ylenkatse pois.

Tarvitaan vielä toinen kerros tätä,
sillä yllätyksiä löytyy.
Aukot avarakatseisuudessa asennevammat arvojen vääristyneet peilikuvat.

Pois vaan.

Yksi kerrallaan kerroksia pois

Kyynelten tulva

Kivettymät pois kaikki yksi kerrallaan.

Säikeet selviytymiskeinot opittujen virheliikkeiden valikoimat
Toiston toivottomuus

Pois vaan.

Ulottumattomiin, sinne, minne sanat eivät yllä.

Koko sivistys pois,
sanojen taa.

Hidas ja pehmeä

Olisiko aika jo luopua taistelusta
ja antaa elämän viedä?

Kaivaa pehmeyden,
laittaa silmät kiinni.

Ja odottaa.

Antaa auringon tulla,
jos se on tullakseen.
Ja sateen viileyden.

Sytytän takan ja mietin,
kuinka terävänäköinen ihminen voikaan olla
hypätessään tuntemattomaan.

Kuinka kauan siitä on,
kun viimeksi sallin tuulen tulla
- olla hiljaa ja odottaa,
eikä määrätä tuulen suuntaa.

Sillä onhan se tapa selviytyä,
kun ei hyppää.

Riimujen tulkintaa

Sain kirjeen,
jota en osaa lukea.

Enkä minä vielä tiedä, onko kyse lukutaitoni heikkenemisestä,
vai onko kirje tuntemattomalla kielellä.

Olen liikaa

Olen liikaa
olen edelleen liikaa

vaikka aika jyräsi ylitseni
vaikka tulin tuhannesti mitätöidyksi

vaikka minulla pyyhittiin maan ääret

Olen liikaa.

Kun laatikko avattiin
lensin taas

ja huhuilen pesuria,
joka jälleen kerran minut kutistaisi

että en olisi liikaa.

Voiko elämää oppia?

Jokainen päivä raottaa uuden verhon,
uteliaana katson niiden taa.

Ymmärrän, miten vähän tiedän,
miten vähän ymmärrän.

Ehkä tässä selviää, miten hauraita unelmat olivat
miten turhia ja tyhjiä

kun ei niitä oikeasti halunnutkaan.

Kurottelun kuvajainenko
minua ohjaa?