Kevyt ja kupliva

Kevyt ja kupliva on hetken aitous,
kun se tulee ei mistään
ja puhaltaa menneen sammuksiin.

Uusi vuosi, ilon vuosi,
lepo,
vaikkei lepoa tiedossakaan.

Haparoivin katsein etsin tulevaisuuden historiaa.
Olisiko monumentin takana joku?

Loputon möhkäleitten jono takapolulla, edessä tanssipelto,
virkistäviä vehreitä niittyjä,
valon läikkeitä.

Odota, minä tulen!

Lisäämisen tyhjentäminen

Siinä tilassa olemisen,
vähyyden tunnustamisen,
kaiken tyhjentämisen,
koko rakennelman purkamisen
aika on.

Mitään tavoittelematta.

Se, miten kipeää se on,
en tiedä,
huomaako sitä kukaan,
haluanko pureskella koko elämäntyön mittarit palasiksi,
en tiedä.

Aika on.

Kotona

Yhtäkkiä huomasin
olin kotona
minun ei tarvinnut taistella jokaisesta leipäpalasta sukasta ja lämpöasteesta
sekunnista

Saatoin luottaa
Sanat joita puhuin
tulivat kuulluiksi
Ymmärsin teot

olin kotona
katseissa lämmin pilke
teoissa hyväksyvyys ja ihailu
eleissä avoin lokeroimattomuus

Kotona,
kodin tuolla puolen

Odotan

Näinä aikoina
vain odotan
että kasat katoavat
tila on vapaa
askeleet eivät tärisytä ennen kuin herään
kova ääni ei sammuta kytevää värettä

ei sammunut ei ole se

se kytee vaarallisen hiljaa
ja odottaa

eräänä päivänä viimeinen tylytys on ohi
pöytä siivottu
johdot pakattu

ja minä odotan
tulee päivä
tulen kotiin joka on taas minun
saan vapauttaa kaiken värinän jälleen sellaiseksi kun se on

Kilpavarustelua

Minä sanoin, että minun varvastani särkee.
Hän sanoi, että hänen varvastaan särkee vielä enemmän.

Minä sanoin, että olen kyllästynyt.
Hän oli minua kyllästyneempi.

Kerroin, etten voi enää nukkua.
Hän ei ollut voinut nukkua pidempään aikaan kuin minä.

Keskustelu päättyi minun hiljaisuuteeni,
hänen puheensa alkoi,
eikä koskaan loppunut.

Tyhjennetty keräilijän pöytä

Lehtensä lumensa varistanut puu
Seinä vailla lasten kummilasten lastenlasten kuvia
Hylly ilman 82 maasta tuotuja muistoja
Pyyhitty tyhjä pöytä

Kaikki uusiksi

Enkä minä meinannut huomata, että näin on.

Pihoissa vieraita vieraita

Pihoihin pitäisi mennä
ja he tulevat pihoihin.
Istuvat tuoleilla
ja puhuvat
syövät
puhuvat.
En tiedä, mitä sanoisin.

Minun pihojeni ihmiset kasvoivat pois.
Voi olla, että sananikin kasvoivat pois.

Sanat vähän joskus pisaroivat,
mutteivät kohtaa.
Jaksanko etsiä sanojeni paikkaa?