Sinä yönä

Sinä yönä,
siihen hetkeen
kiteytyi koko hulluus
koko teatteri

Sinä yönä lopullisesti heräsin.

Tahattoman kylmyytesi itsekkyytesi
tunteettomuutesi määrää
ei mikään mittayksikkö mittaa

Me kaikki tulimme mitätöitöidyiksi kerralla.

Noin vain.

Ystävyys
ja vielä enemmän.

Noin vain,
antaa mennä vaan.

Se ei enää liittynyt minuun,
silti olin siinä silminä läsnä
ihan lähellä.

Taittuuko äärimmäisen röyhkeyden niska
jos tekijä ei itse ymmärrä,
mitä tekee?

Jotakin tuhoutui lopullisesti,
kertakaikkiaan.

Silmissä unelma

Etäisyys, etäisyys,
torjunta,
selkeästi kiehtovaa.

Vakavuus,
silmissä unelma ja kiltteys.

Ja siihen se jäi.

Jatkoimme kauan,
vaikka en koskaan onnistunut olemaan oikea,
eikä hän,
hän oli ihan väärä.

Hetken kuitenkin kohtasimme,
sitten se muuttui.

Ensin oli yliote siellä
ja sitten olin minä jo poissa.

Olin jo haavoittunut niin paljon,
ettei sitä olisi voinut korjata.

Rakkaus oli jo kauan sitten kääntänyt selän,
ei sitä voi enää muuttaa.

Minä kurottelin toisaalle,
ei se riittänyt,
vaikka tuolloin olisin kai ollut ihan kaikki, hetken.

Todennäköisyyslaskentaa

Yllättävä kiinnostukseni matematiikkaan läikähti yli äyräitten ja minä laskin ja laskin ja laskin.
Lopulta pisteeni olivat huimat
ja olinhan minä hyvä.

Hän oli vanha ja minä hädintuskin täysi-ikäinen.
Perheellinen.

Ja se syttyi ja jatkui ja siitä tuli joksikin aikaa tosi.

Aikuisen ihmisen hauraus ja tietämättömyys, kokemattomuus yllätti minut.

Lopulta hän alkoi maistua kaurapuurolta.

Olin tarjonnut hänelle aikaani ihan liikaa
ja hän oli vastuuttomasti ottanut sitä,
aneli lisää.

Päätin kadota.

En ollut kukaan,
eikä minusta koskaan olisi tullut kukaan.

Olin haavekuva,
joka poistettiin tieltä,
jätettiin pimeälle tielle,
kun piilottamisen aika tuli.

Minä kävelin valoon,
mutta vielä ne askeleet seurasivat minua,
toisissa vartaloissa.

Heitä oli runsaasti

Tunnistin heidät siitä,
että heillä oli etäisyyttä ja itsevarmuutta,
heitä tavoiteltiin,
ja heitä minä en tavoittanut.

He puhuivat paljon,
ja ottivat kaikki,

ja minun sieluni ui heidän perässään
heidän kokonaan tietämättään.

Paitsi kerran minä sanoin,
ja se, kenelle sanoin,
hämmästyi suuresti.

Jos olisin mennyt lähelle ja kuiskinut lempeästi,
nykyisyyteni olisi voinut olla aika toinen.

Mutta minä en mennyt,
vaan annoin vereni valua hietikoille,
majapaikkoihin ja jokeen
ja jäin odottamaan seuraavaa.

Suutelin heitä kaikkia
yhden kerran.

Pilven silmät

Pysähtyneisyys tuijottaa minua uhkaavin silmin.

Haluan ravistella itseäni kuin koira tai hevonen.
Piehtaroida irti kaikesta kutittavasta.

Maa-ampiaisten maailma,
nälkäinen hyökkäys.

Olen lihaa.

Ihminen on rakastettava sellaisenaan

Pikkuinen iso lapsi, joka on kokenut kaiken eikä vielä kertaakaan välittämistä
Miten sellaista kosketaan
Niin että se eheytyisi
Miten sellaista tuetaan niin, että sille kasvaisi varsi,
kun sillä on vain lakastunut kukka ja sairastuneet juuret.

Kaikkihan lähtee liikkeelle siitä,
että se haluaa itse tulla autetuksi ja sitten auttaa auttaa
eikä ole mitään, millä auttaa
se vähäkin, mitä on jäljellä
uppoaa
loiseen.

Minulla on kädet,
mutta niillä käsillä ei mitään tee
kun pelottaa koskea,
ei mitään tietoa, mitä sieltä löytyy

sanoista mihinkään
viesti pitää saada jollakin konstilla perille
tai siis
jotenkin yrittää edesauttaa sen itsensä ymmärtämistä
jotenkin niin

Viulun kanssa maailmalle

Kun on erikoistunut koko elämänsä ajan pitämään erilaisista asioista kuin useimmat yleensä, syntyy tilanteita, joissa haluaisi - ja yrittää kovasti - pitää samoista asioista yhteisen hyvän vuoksi...tulee petturin olo, kun hienoissa jutuissa kaipaa vaan kotiin ja omaan rauhaan. Voiko ihminen oppia joukkosieluksi kypsemmällä iällä? Pelkäänpä, että suunta on ihan toinen ja erakoidun vähä vähältä.