Lepattavat tuulessa

Repaleeni lipuvat maan ääriin ja roikkuvat siellä
väsyttää
tämä jauhelihapakettien ostaminen

ja muu

Sitoutumisen kammo

Sitoutumisen kammo minussa on niin suuri,
että kykenen sitoutumaan vain mahdottomiin

mihin milloinkin.

Valitsen kohteet siten,
että niitä on lähes mahdoton sietää,
jolloin niihin johtaa ohut säie
ja vahva
ja olisi helppoa sanoa, että se katkesi,
vaikka en päästä sitä mitenkään katkeamaan.

Jokin minussa ajaa tekemään itseni tarpeettomaksi
ulos asioista
miltei irralleen.

Kaikkialla haluan olla hetken.

Synnytän jatkuvasti
mutta pysähtyä en voi,
säie katkeaa,
jossei sitä pidä koko ajan venytettynä
äärimmilleen.

Katse

Yhä uudelleen
ilmaantuu uusi hän,
jonka haluan nähdä
ja jonka vuoksi herään.

Usein ei ole ketään,
jota ajatella unta odottaessa ja aamulla ensin.
Mutta parempi sekin, että on päivähyvää,
kuin se,
ettei olisi ilahdutusta ollenkaan.

Suora katse, katseen syke, äly,
alan hengittää sähköä, nähdä yli hetken.
Ja aavistus,
eritän lämpöä.

Savustusta

Jonakin hetkenä minä leijailen ulos talosta
joka on minun
ja minun lasteni koti.
Yhä vähemmän minä mahdun tilaan,
en voi hengittää
ja jokaisesta liikahduksestani syntyy narinaa.
Vaimea ja yhä voimistuva natinan ääni tulee päivään ja yöhön.

Minun täytyy jaksaa.

On se hyvä, että kasvatustieteen laitos synnyttää kaikkitietäviä tietäjiä,
ja loistava juttu on, että jokaiselle sanalle ja teolle löytyy tieteellinen selitys,
jokainen hengenvetoni voidaan todistaa tieteellisesti virheelliseksi.

Säännönlukuvirhe

Yhteisön kannalta hän teki väärin,
hän luki säännön väärin
ja omaksi edukseen.
Mutta tekikö hän väärin, jos hän uskoi tekevänsä oikein?

Meillä kaikilla on erilaiset edellytykset selvitä tästä elämästä,
arjesta,
pitääkö kaikki mitoittaa edellytyksien mukaan?
Toiselle sallitaan enemmän kuin toiselle?
Ja toiselta vaaditaan sääntöjä, toiselta ei.
Toiset kantavat vastuun hiljaa
ja ne toiset jaksavat valittaa.
Kuinka vaikeaa onkaan erottaa kiihkeä kunnianhimo
oman edun tavoittelusta.
Ja onko sillä väliä, miksi se määritellään?

Toisen ääni

Vielä kerran
tässä elämässä
tahdon kuulla huhuilua:

Missä olet?
Älä lähde?
Älä lopeta.

Ei niin, että olisi pakko olla ja jäädä ja jatkaa
vaan niin,
että se on minun oman äänettömän ääneni takaisinhuhuilua.

Olen puu

Tuli tarttuu ihoon
liikkuu lämmittää
tuli nuolee ihon alta
tunkeutuu ytimeen
kuuma.

Kipinöin
olen tuli.

Hetken lämpö,
äkkiä pellit kiinni.