Se tulee minua kohti
sen suu on valmiiksi auki
se puhuu puhuu
loputtomasti se puhuu
omaa elämäänsä
suuria valtavia jättiläismäisiä muutoksiaan
se puhuu yksinkertaisia
eikä lopeta
se juoksee perässäni
mihin ikinä menen
kolmen vartin monologin jälkeen
se äkkää kysyä
mitä minä teen jouluna (ainoa mieleen tullut kysymys??!)
minä puhun ajatuksen alun
mutta se kertoo jo omista suunnitelmistaan
ja sitten se sanoo
että olipa mukava tavata
ja että tavataan taas
ja tule käymään
Ja minä pohdin
että mitä se kestäisi
jos joskus sen pysäyttäisin
ja sanoisin oikeasti jotakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti