sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Aikansa alussa

Miten hentoa ja ohutta on olla aikansa alussa
miten uutta ja rankkaa kaikki on
miten hämmentävää, kun ympärillä parveillaan
ollaan suloisia
ja miten vähän luottamista itseen
vaikka itsessä on kaikki
ja miten jossakin liikahtaa pieni liekki
kun iättömyydessä kohdataan

Ihmisen viisaus ja kokonaisuus on olemassa
kun sitä ei mikään murra
se kasvaa
yleensä vaan joku murtaa
murskaa

paljastumisen pelko
on peloista suurin
viisauden jakaminen
rehellisyyden näyttäminen
raadollisuuden
ihmisen sivistyksen alla
näyttäminen
raiskattavaksi, lainattavaksi, ihailtavaksi
raadeltavaksi

mutta silti siitä voi kasvaa laulu
jonkun toisen laulu
ja se alkaa oksettaa
se muutos, oma sisin alkaa näyttää jätökseltä
toisen kynsissä

Niin puhdas ja idealistinen
pilaantumaton vielä
ei pettymysten taakkaa
ainakaan vielä valtavaa
ehkä kehittyvä selviytyminen
Hyvä on olla varuillaan
Hyvä on olla kadottamatta niitä säkeniä
joita kohti suunnistaa

Mitä jos ei mahdu kaavaan
ja haluaa jäädä vilpittömyyteen
Onnistuu varmaan rosoisemminkin
jos on pohjalla hyvä tahto

ihmisten kesken usein jokin menee rikki
koska harvoin heidän säkenensä ovat yhteneviä
ihmisillä on oma tahto ja oma valo
ja toisten tahtoja halutaan muuttaa omien suuntaisiksi

ja usein on vaikea tietää
mikä on avuksi
ja mikä jättää ikuisen arven
tai muuttaa suunnan kokonaan

Ei kommentteja: