En etsi reunoja, runkoja, rajoja,
välttelen niitä.
En etsi käskijää, tilan viejää, ärsyttäjää.
En välitä olla kuka vaan
en se, joka otetaan,
kun ei muuta saa
en halua olla sattuma
merkityksetön
haluan olla ainoa, erityinen,
se, jota ei mistään löydä.
En halua olla kaaviossa siksi,
että minulla on sitä, mitä minulla on
en halua olla mukana
koska olen kiva ja
koska siedän asioita
ja koska viihdyn ja
olen viihdyttävä.
En edes siksi,
että hoidan sen,
mikä minun täytyy ja enemmän.
Minulla ei ole aikaa niille,
jotka tarvitsevat ja
käyttävät minua.
Aikaa sen sijaan on aina niille,
jotka antavat kohdata itsensä.
Niille, jotka minusta rehellisesti nauttivat,
ja niille, joista minä yhtä lailla nautin.
Ja niille, jotka näkevät ja kokevat minut.
Jos sellaisia ei ole,
en tarvitse aikaakaan.
Ei riitä, että tuntuu hyvältä,
pitää myös olla totta.
Ei riitä, että uskoo olevansa totta,
pitää etsiä lisää.
Ihminen,
joka luulee tietävänsä,
meni kiinni.
Ei riitä, että tietää.
Pitää löytää jotakin sen kaiken takaa,
muuta, enemmän…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti